Aurinkoa, turpia ja sameaa virtaa

Perinteeksi muodostuneet turpakisat Paimionjoella olivat jälleen aurinkoiset, kuten joka kerta aikaisemmin, vaikka alkukesä on ollut kaikkea muuta kuin kaunis ja lämmin. Turpakisat ovat osa SM-karsintakisoja. Itse olen jättänyt vakavamielisen kilpaperhokalastuksen jo osittain taakseni, mutta jos sattuu sopivasti vapautumaan peruutuspaikka johonkin mukavaan kisaan, lähden mielelläni mukaan. Kaiken lisäksi kun Ruoto sattui olemaan turpakisojen tukijana ja palkinnotkin piti jotenkin saada paikalle, ajattelin että voisin taas huvikseni osallistua kisaan.

Ruoto tukee mielellään kestävään kalastukseen pyrkiviä hankkeita ja tapahtumia osana One percent for the fish -projektiaan. Kalastuspaineen kohdistaminen osittain muuhun kuin uhanalaisten kalojen kalastukseen on tärkeä asia kestävän kalastuksen edistämisessä. Turpakisoissa kilpailukalana on ainoastaan turpa, eikä kyseisellä kilpailualueella lohikaloja edes tavata. Kaiken lisäksi turvan kalastaminen perholla on erittäin mielekästä puuhaa. Etelä-Suomessa on lukuisia jokia, joissa turpaa voi menestyksekkäästi kalastaa.

RuotoBlog_Turpakisat_JPPohjola-4

Sateisesta ja viileästä alkukesästä johtuen joen vesi oli korkealla ja erittäin sameaa. Sameus ei turpaa haittaa pätkääkään, eikä se vaikuta edes kalastukseen. Korkealla oleva viileähkö vesi sen sijaan vähentää turvalle sopivia hitaampia virranosia. Jo ennen kisoja oli tiedossa että kisoista tulisivat melko vähäkalaisat epäsuotuisien olosuhteiden takia. Optimi olosuhteet turvan kalastukselle olisi mahdollisimman lämmin ja alhaalla oleva vesi, eli täysin toisin kuin lohikalojen kalastuksessa.

Itse lähdin kisoissa kalastamaan eri tavoin painotetuilla liitseillä. Väreistä musta on usein ollut tehokas väri turvalle, joten pääasiassa mustia liitsejä lopulta käytin. Nopeavirtaisissa rikkonaisemmassa virrassa käytin kahta painotettua perhoa ja hitaammin virtaavissa laaja-alaisemmissa virranosissa kolmea perhoa. Monesti tehokkaan pintaperhokalastuksen jätin kokonaan korkealla olevan veden takia. Kaloja onnistuin saamaan lähes jokaiselta jaksolta ja se toi lopulta yllätyksekseni koko kisan voiton. Kai Kallio oli tasapisteissä kanssani, mutta jäi vähempien kalapisteiden takia kakkoseksi. Harmillisesti vain ykköspaikka olisi tuonut hänelle varman SM-finaaliin paikan, eikä kakkospaikka välttämättä riitä. Kaikki kisassa saadut turvat olivat suurimmaksi 25-40 sentin luokkaa, mutta muutamia todella komeitakin yksilöitä saatiin, suurimpana 49 senttinen hieno kala.

RuotoBlog_Turpakisat_JPPohjola-3-2

Nyt kun säät ovat vihdoin kunnolla lämmenneet ja kesä tuntuu kesältä, on aika mennä kalastamaan turpia. Täysin löytämättömiä huippuluokan turvankalastuskohteita on varmasti vielä paljon aivan ruuhkaisimmassakin Suomessa, jotka ovat vieläpä monesti ihan läänikohtaisella luvalla kalastettavissa. Mene ulos nauttimaan kesästä ja löytämään oma salainen ottipaikkasi!

Kilpailun 3 parasta:

  1. Jan-Peter Pohjola
  2. Kai Kallio
  3. Santeri Kinnunen

Teksti ja kuvat,

Jan-Peter Pohjola, Ruoto

RuotoBlog_Turpakisat_JPPohjola-2-2

Mainokset

2 replies »

  1. Itseasiassa en hävinnyt kalapisteillä vaan parhaan jaksosijoituksen perusteella. Kalapisteillä olisin käsittääkseni voittanut, mutta jaksosijoituksia katsotaan tasapisteissä ensin. Harmillista, vai mitä ;D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s