Streamereillä eli pikkukaloja imitoivilla perhoilla kalastus on aina ollut erittäin arvostettua suomalaisten keskuudessa. Ja miksipä ei? Meillä on upeita vesistöjä, joista on edelleen mahdollista saada streamereilla maailman mittaluokassa isoja taimenia. Monen haaveena onkin päästä toteuttamaan onnistunut kalastusreissu näiden täpläkylkien luo.

Tässä artikkelissa kerron teille välineistä, yleisesti tärkeistä tekniikoista streamereillä kalastettaessa ja perhoista, joiden avulla onnistuneen reissun todennäköisyys kasvaa huomattavasti.

Streamerkalastajan välineet

Vavassa voimaa

Streamervavalta vaaditaan voimaa. Voimaa tarvitaan sekä kalan kanssa, että heitettäessä suuriakin streamereitä. Vapa onkin syytä valita 5-8 luokista joen profiilin, vuolauden ja tietysti saaliskalojen koon mukaan. Nyrkkisääntönä 5-6 luokan vapoja voidaan pitää sopivina pienille joille ja suuremmille virroille sopivat 7-8 luokan vavat. Yleisvavalla luokissa 6-7 pääsee jo pitkälle.

Kalastavuuden kannalta on hyvä valita vapa jolla on mahdollista heittää hankalissakin tilanteissa. Esimerkiksi medium- tai medium fast -toimiset vavat toimivat paremmin ala- ja rullausheitoissa. Näistä heitoista saattaa monesti olla hyötyä, kun etenkin ne isoimmat taimenet ovat usein hankalimmissa paikoissa. Pituutta vavalla on hyvä olla 9-10 jalkaa. 10-11 jalan vapoja tarvitaan jos streamereillä kalastetaan ns. frenchnymphing-tekniikalla. Isojen perhojen heitto vaatii veronsa, joten vavoilta vaaditaan lisäksi keveyttä, että kalastus on mielekästä myös seuraavina päivinä.

Monipuolisia siimoja

Streamerkalastuksessa siimoilta vaaditaan monipuolisuutta ja ulottuvuutta. Itse suosin WF-siimoja etenkin suuremmilla virroilla. Ne mahdollistavat paremmin pitkiä heittoja ja tarvittaessa kalastamisen myös kahdella streamerillä samanaikaisesti. Kelluvalla siimalla kattaa useimmat tilanteet. Jos olosuhteet muuttuvat hankaliksi tai esimerkiksi alkukaudesta kalat saattavat löytyä syvemmistä vesistä. Silloin voidaan tarvita myös uppoavia (DI3, DI5, DI7) siimoja.

Perukkeet

Perukkeen paksuus on syytä valita heitettävän perhon ja kalastuspaikan koon mukaan. Mikäli on tarkoitus kalastaa isommilla virroilla ja suurilla streamereillä, käy perukkeeksi mainiosti esimerkiksi 0,35-0,45mm vahvuinen tasapaksu monofiilisiima. Kun käytetään 0,35mm ja paksumpia perukkeita, niin perukkeen ei tarvitse välttämättä olla kartioitu. Paksu siima oikaisee perhon ja perukkeen riittävän hyvin. Vuolaammissa virroissa kalastettaessa perukkeen pituudeksi riittää noin kaksi metriä. Käytettäessä kahta streameria, tulee perhojen välinen etäisyys olla mielellään yli metrin. Ensimmäinen perho voi tällöin olla noin metrin päässä heittosiimasta.

Pienempiä streamereita voi tarjoilla 0,25-0,35mm siimoilla. Näin etenkin talviaikaan, kun kalat löytyvät leudommista virroista. Talviaikaan kalat löytyvät usein etäältä rannasta ja heitoille tarvitaan pituutta. Jotta sotkuilta vältytään, niin perukkeen olisi hyvä olla kartioitu tai rakennettu useammasta osasta. Tyveksi käy esimerkiksi metri 0,40mm siimaa ja kärjeksi puolitoista metriä 0,25mm siimaa.

Kun streamereillä halutaan kalastaa frenchnymphing-tekniikalla, niin käytetään pitkiä kartioituja perukkeita. Peruke saa olla jopa 10m pitkä jotta kalastuksessa saadaan riittävästi ulottuvuutta. Perukkeen kärki voi olla esim. 0,30-0,40mm väliltä. Pitkät lohiperukkeet käyvät tekniikkaan hyvin.

Tekniikat ja vuodenajat

Talvi

Ensimmäiset ja usein hyvinkin isot taimenet saadaan jo talvella ja etenkin kevättalvella. Streamerit ovat oiva valinta, kun kalastus sumukorentoaikaan muuttuu hankalaksi. Kalat löytyvät usein leudoista virroista, koskien alusista ja suvannoista. Silloin on syytä pakata mukaan streamerit. Kuten todettua, kalat ovat usein etäällä rannasta ja heitoilta vaaditaan pituutta. Syvemmissä paikoissa voi olla tarvetta myös uppoaville siimoille, jotta perhot saadaan tarjottua kalojen lähettyville. Kalat ovat vielä talven jäljiltä passiivisempia, joten perhoja tulee uittaa rauhallisesti pohjan tuntumassa. Tällöin siiman päähän kannattaa valita esimerkiksi valkoista tai simppuja imitoivia perhoja.

Kevät

Kevät on streamerkalastajan kulta-aikaa. Talven jälkeen touko-kesäkuussa taimenet nousevat koskiin muun muassa salakoiden, ahventen ja särkien perässä. Silloin kalastajan on syytä olla kosken rannalla streamerit mukana. Kalat valitsevat olinpaikkansa niin, että tarjolla on ruokaa ja suojaa. Virran reunat ja kivien takaiset peilit ovat varmoja paikkoja taimenen tavoittamiseen. Tällöin usein riittää, kun mukana on kelluva siima ja jämäkkä vapa jolla perhot saadaan tarjottua kaloille helposti. Perho kannattaa yleensä tarjota ylä- ja poikkivirtaan suunnatuilla heitoilla ja todella nopealla sisäänotolla. Usein taimenet iskevät ohi ja jos seuraavalla heitolla kala ei kelpuuta perhoa, on se syytä vaihtaa ja odottaa pieni hetki. Keväisiä luottoperhoja ovat hopeat ja kultaiset tinselit, matukka-tyyliin sidotut streamerit ja surffilaudat. Hämärän tullessa kannattaa tarjota myös todella isoja mustia hahmoperhoja.

Kesä

Kesällä taimenien kalastus painottuu ilta- ja yöaikaan. Kalat majailevat yleensä koskien kovimpien kuohujen lähettyvillä jossa vesi on hapekasta ja kuohut tarjoavat riittävästi suojaa. Kalastus on siis parasta suunnata näihin vuolaampiin kosken osiin. Usein etenkin Keski-Suomen reittivesillä kalat ovat nähneet jo useampia streamereitä. Kesällä onkin hyvä hetki kokeilla jotain normaalista poikkeavaa.

Kalat aktivoituvat yleensä illan hämärtyessä. On hyvä tietää, millä ravinnolla taimenet kulloinkin ruokailevat. Onko koskessa särkeä, salakkaa, ahventa vai kenties norssia? Kesäisin esimerkiksi ahven-spuddlerit ja isot mustat surffilaudat voivat toimia hyvin. Perinteinen kultainen tinseli on varma valinta myös näihin hetkiin. Joskus toimivat hyvin myös pelkistetyt mallit ilman kimalteita.

Päiväaikaan kalastus voi olla myös tuottoisaa. Päivällä on hyvä hetki kokeilla eri kokoisia perhoja aina vaaleista yksinkertaisista bucktail streamereista vuolaiden koskenosien pohjan tuntumassa uitettuihin painoitettuihin spuddlereihin ja simppujäljitelmiin. Normaalista poikkeavat tekniikat antavat usein kalaa juuri päiväsaikaan streamereillä kalastettaessa.

Hyvä tekniikka kesällä on perhojen tarjoaminen frenchnymphing-tekniikalla. Siinä painotettua perhoa heitetään ylävirtaan pelkän perukkeen avulla ja uitetaan oletettujen kalojen lähettyviltä. Päivällä perhoja kannattaa uittaa pohjan tuntumassa ja illalla lähempänä pintaa. Jos joen säännöt sallivat, niin siimaan voi laittaa lisäpainotusta, jotta päästään vuolaampien kuohujen alle kalojen luo. Tällä tekniikalla on usein erittäin tehokasta haravoida ottipaikat ja perhoina voi käyttää pienempiäkin streamereitä.

Syksy

Syksyllä ennen rauhoitusta streamereillä kalastus voi olla tuottoisaa. Vesien viilettyä kalat ovat siirtyneet kovimmista kuohuista niiden reunoille, pienempiin kuohuihin ja rauhallisempiin virranosiin. Syksyllä syönti ajoittuu usein alkuiltaan ja hämärään, mutta myös päiväsaikaan kalastus voi olla hyvää. Perhoja joutuu usein vaihtamaan ja etsimään. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä ja joskus syksyisin vedet nousevat ja pysyvät lämpiminä aina lähelle taimenen rauhoitusaikaa. Silloin kalastus voi olla erittäin tuottoisaa ja koskilla on rauhallisempaa kalastaa.

Perhot

Tässä on hyvä peruskattaus streamereitä, jotka on hyvä ottaa kalareissulle mukaan eri koossa.

Tinseli

Tinselit ovat peruspelejä taimenvesillä. Ne toimivat etenkin alkukaudesta ja kesällä yleistyökaluna ylä/poikkivirtaan heitettynä ja nopeasti uitettuna. Kahta perhoa käytettäessä tinselin voi laittaa päätyperhoksi ja yläpuolelle jokin vaatimattomampi vaalea streamer.

Musta hahmoperho

Musta hahmostreamer on hyvä laittaa siiman päähän kun ilta on hämärtynyt ja tarvitaan isoja mustia hahmoperhoja. Usein suuret taimenet saadaan juuri illan/yön hämärinä hetkinä näillä perhoilla.

Spuddler

Spuddlereita käytetään etenkin painotettuina ja haluttaessa päästä syvälle kuohujen alle. Rungon värit vaihtelevat vaalean kellertävistä ja vihertävistä vaalean kerman sävyihin. Spuddler voi olla tehty myös esimerkiksi ahvenen tai simpun näköiseksi.

Surffilauta

Surffilauta on kelluva streamer jonka selkäosa on tehty foamista. Surffilautaa uitetaan pintakalvossa oletettujen kalojen yli ja sen avulla saadaan usein hankalatkin kalat aktivoitua ja nousemaan perhoon. Sen tarkoitus on jäljitellä kyljellään uivaa haavoittunutta kalaa.

Muut välineet

Koskilla liikuttaessa ovat kahluuhousut ja -kengät käytännössä välttämättömät. Jos on tunne, että kengät eivät pidä kivikoilla niin kengissä olisi hyvä olla lisäksi nastat, jotta ikäviltä kaatumisilta koskissa vältytään. Näin loppureissu ei mene märissä housuissa kahlaillessa.

Jos et ole varma kahluutaidoistasi, niin aina voi ottaa tueksi kahluusauvan. Niitä löytyy hyvin näppärän kokoisina paketteina ja erittäin nopeasti toimintavalmiiksi saatavina versioina, eikä sauvasta ole kalastaukselle haittaa.

Yksi tärkeä varuste ovat hyvät polarisoidut aurinkolasit. Kivien ja pohjan havaitseminen kahlatessa on tärkeää ja hyvät lasit helpottavat myös kalojen havaitsemista. Ilman laseja monelle perhon alla pyörähtäneelle kalalle olisi jäänyt uusi heitto tekemättä. Lisäksi lasit suojaavat silmiä, jos heitto lähtee lapasesta.

Haavi on hyvä olla mukana ja kiinnitettynä esimerkiksi selkään. Haavin tulee olla nopeasti sieltä irrotettavissa, kun haavimisen hetki koittaa. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi magneettikiinnitys, jossa toinen magneetti on kiinnitetty haavin vanteeseen ja toinen esimerkiksi perholiiveistä roikkuvaan lenkkiin. Magneetin avulla haavi on myös helppo asettaa takaisin selkään.

Myöskään päähinettä ei kannata unohtaa. Itse käytän lippalakkia, joka estää auringon häikäisyn. Lippalakeissa kannattaa huomioida, että tumma lipan alus helpottaa veden alle näkemistä.

Jani Huhtaniska, Fly Fishing Team Finland