Edellisenä päivänä olin kalastanut järvellä ja saanut siellä elämäni ensimmäisen jaksovoiton MM-tasolla. Silloin kalastin mielestäni hyvin ja tein muutamat onnistuneet muutokset kesken kisan, jotka tuottivat tulosta. Nyt kohteena olisi Blue-joki, jonka pitäisi pienellä tuurilla sopia minulle hyvin. Keskimmäisenä kisapäivänä kalastettaisiin vain tämä yksi jakso.

Heti kun loikattiin kisabussista pihalle, ruiskutettiin jalat jollain desinfiontilitkulla. Ihan hyvä, että pyritään pitämään kutsumattomat vieraat loitolla. Seuraavaksi meidät jaettiin pienempiin autoihin ja ripoteltiin kisabiiteille. Tsekkien Lubos Roza jäi juuri ennen minua pois kyydistä. Katselin ikkunasta siinä kohtaa näkyvää jokea ja tuumailin, että saipas Lubos hyvän näköistä vettä. Itse olin pettynyt omaan pätkääni. Pooli oli suurimmaksi osaksi tasaista kovaa virtaa. Yläpäässä oli hyvän näköinen putouksen alunen ja alhaalla pieni niska ja joen kuristuma. Puskaa oli rannoissa lähes joka paikassa paljon. Sinänsä helpon oloinen paikka, koska melkein heti näki normaalin nymfauksen olevan todennäköisesti selvästi paras tekniikka. Kasasin setit kahdelle nymfille ja kolmelle nymfille. Dry-dropper -setin kokosin puolittain ja jätin nymfin kiinnittämättä siimaan. Olin 99% varma, että vetäisin jakson pelkästään normaalisti nymfaten, eli lähinnä kasasin tuon kepin mielenrauhoitukseksi.

Poolin yläpäässä pohjapato muodosti herkullisen näköisen kalapaikan

Vehkeiden kasailun lomassa juttelin valvojan kanssa. Hän oli kalastanut jossain kisassa saman biitin ja yritin tiedustella, pystyykö joen ylittämään. Kuulemma ainakin jollain veden korkeudella se onnistuu. Vaikka aluksi tuntui, että aikaa valmistautumiseen oli ihan hyvin, tuli jälleen lopussa kiire. Hetken ehdin pohtia pelisuunnitelmaa ja sitten olikin aika aloittaa tositoimet. Plääni oli selvä: aluksi kahdella nymfillä omaa rantaa ylöspäin. Seuraavaksi kolmella nymfillä putouksen alustaa yläpäässä ja sen jälkeen uudestaan omaa puolta kolmella nymfillä ylöspäin. Jos jostain kohtaa pääsisi ylitse, muutettaisiin suunnitelmaa sen mukaan. Joka tapauksessa tiedossa olisi rankkaa kahlausta ylävirtaan kovassa virrassa.

Alku oli ihan hyvä: 20 minuutin sisällä muutamat nypyn lisäksi oli neljä kalaa kortissa. Kaikki kalat ottivat läheltä rantaa ja alaperhoon. Yläperho ei vakuuttanut, joten vaihtelin sitä jonkin verran. Kohtuu nopsaan olin vetänyt oman rannan ylös asti ja olin putouksen luona. Matkalla olin huomannut, että biitti ei ollutkaan kovin syvä ja yläpäästä pääsi aika kevyesti joen yli. Kahlaaminen oli kyllä rankkaa ja kalastus hankalaa, koska rannan pusikot tulivat monessa kohtaa joen päälle. Päätin sitten jatkaa yhtä soittoa kahdella perholla joen ylitse ja vastarannalle. Tästä alkoikin hankalien päätösten aika… Miten hoidella tämä puoli? Ongelma oli, että ylityspaikka oli aivan poolin yläpäässä ja paras kalastustapa oli kalastaa alhaalta ylös. Jos aloitan alhaalta, joudun aina juoksemaan kalan kanssa aika matkan rantaa pitkin ylös ja lisäksi ylittämään joen. Rannalla oli vielä sähköistetty karja-aita ja hirveät pusikot, joiden välissä sai pujotella ja kumarrella vavan ja haavin kanssa. Rankkaa hommaa oli siis tiedossa. Päätin kokeilla välimallia ja menin alaspäin parikymmentä metriä ja kalastin siitä ylöspäin. Poolin yläpäästä vastarannalta sain pari kalaa ja kahlasin joen yli useamman kerran. Harkka-ajan flunssa yhdistettynä korkeaan ilmanalaan, sekä rankkaan kahlaukseen imi voimia rankalla kädellä, joten oli kokeiltava jotain muuta.

Joella isot maahyönteiset kuten heinäsirkat tarjosivat herkkupaloja rantojen lähellä majaileville kalloille

Päätin kalastaa vastarantaa keskeltä jokea, tämä vähentäisi kahlauksen määrää. Lisäksi nyt voisin kahlata alavirtaan, mikä olisi huomattavasti helpompaa. Virta oli sen verran voimakas, että hankalan pohjan vuoksi liikuin käytännössä koko ajan pikkuhiljaa alaspäin. Ajatus oli periaatteessa hyvä, mutta tällä tavalla ei kalaa kuulunut ja liikkuminen oli holtitonta, joten piti palata takaisin aikaisempaan tapaan. Kahlasin taas joen ylitse ja kipitin vastarantaa pitkin alavirtaan ja sitten yritin löytää sopivan kohdan mistä pääsisi joelle. Tämäkään ei oikein toiminut… Alavirrassa ranta oli yhtä isoa puskaa, sähköaita ihan puskissa kiinni ja oma puoli syvää rantaa. Lisäksi sain vain yhden alamittaisen, vaikka vastapuoli oli valvojan mukaan parempi puoli. Kalastaminen oli kaikkea muuta kuin kivaa tai helppoa, hyviin heittopaikkoihin ei oikein päässyt ja perhot olivat puissa kiinni jatkuvasti. Oli jälleen aika tehdä jotain muuta, joten palasin alkuperäiseen suunnitelmaan. Otin kolmen nymfin setin ja lähdin kalastamaan taas omaa rantaa ylävirtaan. Nyt heitin pääasiassa keskelle virtaa ja vain vähän lähelle omaa rantaa. Ilmeisesti kalat olivat aktivoituneet viimeisen tunnin aikana ja nyt sainkin kaloja kahdella ylimmällä perholla. Valvoja myös kertoi, että hän näki pintakäyntejä, joka ehkä kertoo kalojen siirtyneen vesikerroksessa ylöspäin. Joka tapauksessa sain pitkästä aikaa taas hyvin kaloja. Jonkin aikaa kalastus oli jälleen mukavaa.

Näin jakso pääpiirteittäin sujui liikkumisen suhteen. Ja mitä kokeilin ja miksi. Millaisilla turjakkeilla niitä kaloja sitten tuli? Kahdella perholla kalastaessa, kun kalat tulivat pelkästään päätyperholla, ottiperhona oli oliivi pieni nymfi isohkolla kuulalla, jonka runko oli tehty body quillsista. Lopussa, kun kaloja tuli kahdella ylemmällä perholla, ottiperhoina oli ylimpänä orange tag ja keskellä hieman vihreän larvan näköinen yksinkertainen oliivi vesiperhosjäljitelmä.

Kaitsun ottiperhot Bluella

Tämän jakson aikana tapahtui ja sattui kyllä muutakin muistamisen arvoista. Ensimmäinen härdelli oli, kun kela tippui vavasta jokeen kesken kalastuksen. Onneksi jarru oli sen verran tiukalla, että sain kelan haavittua pari metriä alavirrasta. Seuraavaksi valvojalta tipahti mittakaukalo jokeen, kun kalaa yritettiin mitata. Melkein sain kaukalon napattua kiinni, mutta se luiskahti sormista takaisin virtaan. Valvoja harppasi nopsaan monta metriä alavirran suuntaan ja loikkasi reisiä myöten jokeen. Kaukalo saatiin pelastettua ja valvojalle märät kengät ja housut. Hattua pitää hänelle kyllä nostaa. Kesken jakson sektorivalvoja huomautti valvojalle, että vastaranta on yksityisaluetta ja sinne ei saisi ollenkaan nousta. Valvoja tästä minulle ystävällisesti kertoi. Vähän ajan päästä tuli vielä tarkennus, että vastarannasta pitää pysyä vavanmitan verran irti. Harmitti, koska tätä en muistanut tai tiennyt ja myös hieman pelotti niiden muutaman vastarannalta saadun kalan kohtalo. Valvoja ei ollut tällä sektorilla ensimmäisenä päivänä, joten hänkään ei asiasta tiennyt. Kuulemma seitsemän muutakin oli saman tempun tehnyt ja koko porukka taisi selvitä varoituksella. Viimeinen episodi oli, kun melko lopussa huomasin kännykän vedessä. Tungin äkkiä käden olkapäätä myöten veteen ja poimin ehkä pari viikkoa vedessä olleen puhelimen vedestä.

Kaitsun tyylinäyte Bluen harjoituksista

Sain kaiken kaikkiaan kolmetoista kalaa korttiin. Mielestäni en kalastanut mitenkään erikoisesti, minkä vuoksi jaksovoitto oli itselleni aika iso yllätys. Tsekkien Luboksen pooli ei ollutkaan sellainen mitä ajattelin. Lubos kalasteli uima-altaan oloista poolia yläpuolellani ja sai vain kaksi kalaa. Enää en ollut kateellinen hänen poolistaan.

Mikko oli Coloradolla neljäs, Jani järvellä kuudes, Jyrki Eagle upperilla kolmastoista ja Jarkko kymmenes Eagle lowerilla. Suomi oli tämän jakson kolmanneksi paras joukkue 34:llä pisteellä. Kaiken kaikkiaan siis joukkueelta hyvä jakso.

– Kai Kallio