Pohjois-Lapin villi taimen on monen perhokalastajan tavoittelema saaliskala, jonka perässä ollaan valmiita ajamaan tuhat kilometriä suuntaansa ja patikoimaan vielä kymmeniä kilometriä siihen päälle. Pohjoiskalotin jokivesistä lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän taimenpitoisia ja sisältävät usein muista lohikaloista myös harjusta ja siikaa.

Varsinkin harjus on Lapin matkaajalle yleensä taimenta helpompi saaliskala ja mikäli haluat saada paljon tapahtumia siiman päähän ja kaloja haaviin, niin harjuksen kalastamiseen keskittyminen on yleensä varmin valinta. Moni haluaa kuitenkin matkata Lappiin nimenomaan villin taimenen perässä.

Taimenen perhokalastusta Pohjois-Lapin jokivesillä on vaikea yleistää mihinkään yhteen muottiin. Esimerkiksi Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän jokivesiltä löytyy hyvinkin erityyppisiä vesistöjä, joissa taimenen kalastaminen saattaa olla kaikkea muuta kuin samankaltaista. Pohjois-Lapilla tarkoitan tässä tapauksessa reilusti napapiirin yläpuolella olevia kirkkaampia jokivesiä, lähinnä puuttoman tundran alueen jokia. Olen itse kalastanut taimenta eniten Pohjois-Norjan vesillä, mutta myös Venäjällä sekä Suomen Lapissa.

Niska-alueiden isojen kivien edustat ovat hyviä ottipaikkoja. Sellaisesta paikasta tämäkin taimen hyväksyi pintaperhon.

Ensimmäistä kertaa Pohjois-Lappiin taimenen perässä suuntaavan henkilön ei kannata odottaa heti suuria saaliita. Pieniä taimenia kyllä saa melkoisen varmasti, mutta tuollaiset yli kilon kalat ovat usein vaikeampia pyydettäviä. Niiden menestyksekäs kalastaminen vaatii usein myös paikallistuntemusta sekä kyseisen vesistön taimenten käyttäytymisen ymmärtämistä. Perinteinen saalistaimen Pohjoisen vesiltä on normaalisti 40-50 cm mittainen pilkkukylki, joka antaa siiman päässä jo aivan eriluokan vastuksen etelän istutuskaloihin verrattuna.

Seuraavaksi avaan hieman eri näkökulmia ja vaihtoehtoja, joita kannattaa ottaa huomioon Lapin reissun taimenkohdetta valitessa.

Kovavirtainen könkäitä sisältävä pohjoisen taimenjoki.

Jokityypit

Pohjoisen taimenvedet voi jakaa karkeasti muutamaan eri luokkaan:

Suureen järveen laskevat taimenen kutujoet

Tällaisilla vesistöillä tarkoitan Suomesta esimerkiksi Inarin taimenten kutujokea Juutuaa. Myös Paanajärveen laskevat Kuusamon joet voi niputtaa samaan kastiin, vaikka ne etelämmässäkin sijaitsevatkin. Ruotsistakin löytyy useita samantyyppisiä jokivesiä. Taimenen paras kalastuskausi alkaa näissä paikoissa usein heinä/elokuun vaihteessa, kun illat hämärtyvät ja pilkkukyljet nousevat kohti kutualueitaan. Taimenen kalastus muistuttaa tämän tyypin vesistöissä eniten lohen perhokalastusta. Yökalastus ja tummat streamerit tai jopa lohiperhot ovat usein suosituimpia perhoja. Kutuvaellukselle nousevat taimenet eivät välttämättä ota perhoa syödäkseen, vaan usein reviiriään puolustaakseen. Saaliskalojen keskikoko yltää usein yli kahteen kiloon. Itselläni ei ole juuri lainkaan kokemusta tämän tyyppisten vesistöjen kalastamisesta, joten en käsittele niitä tässä sen enempää.

Pohjoisen taimenet ovat vahvoja vääntäjiä.

Pitkät isot joet, joiden koskikohtien välissä on suuria suvantoaltaita

Alta-joen latvavesistö Kautokeinoelva käy esimerkkinä tällaisesta paikasta. Suuret suvannot ovat kuin järvialtaita, joiden välissä on pidempiä koskipaikkoja. Jotkut taimenet elävät koko kesän koskialueilla, mutta iso osa kaloista elää suvannoissa ja nousee koskialueille vain ajoittain syönnökselle. Tällaisen syönnökselle nousevan taimenen voi useimmiten tavoittaa koskijakson niska-alueilta tai loppuliu’usta aamu- sekä iltahämärissä.

Taimenen käyttäytymisen ymmärtäminen on erityisen tärkeää tällaisia vesiä kalastettaessa. Hyönteisten kuoriutuminen tai pikkukalojen liikkeet aktivoivat kalat usein parhaalle syönnökselle.Alkukesästä päivänkorentojen massakuoriutumiset saavat kalat parhaiten pinta-aktiivisiksi, loppukesän hämärtyvinä öinä puolestaan pupakalastus on parhaimmillaan. Pikkukaloista suurimmassa osassa ovat usein mudut ja harjuksen sekä siian poikaset. Tällaisia pikkukaloja jahtaavia taimenia tavoittaa usein streamerilla koskien loppuliu’uista, kunhan vain ajoitus on kohdallaan. Koskien hyönteisfaunasta riippuen päivällä paras tapa tavoittaa taimenia on usein uittaa larva- tai nymfijäljitelmiä kovan kosken peileissä nymfikalastustekniikoilla.

Hidasvirtaisissa joissa nivapaikkojen niskat ja loppuliu’ut ovat hyviä ottipaikkoja.

Rauhallisesti virtaavat joet, joissa virtapätkät ovat lyhyitä nivoja

Olen kalastanut tämän tyypin jokia muun muassa Kuolan Niemimaalla sekä Pohjois-Norjassa. Tyypillistä on pieni pudotuskorkeus ja pitkät hitaasti virtaavat suvannot, joiden välissä on lyhyitä nivapätkiä. Tällaisessa jokityypissä hyönteisten aktiivisuus ja pintaperhokalastus nousevat tärkeään rooliin. Selkeät varmat ottipaikat ovat harvemmassa kuin enemmän koskiosuuksia sisältävillä jokivesillä. Kun hyönteisiä kuoriutuu runsaasti, niin kalojen pintakäynneistä pystyy päättelemään missä ne milloinkin ruokailevat. Tällöin kalastus on mukavinta ja helpointa. Kuoriutumisten aikaan laajoista suvannoistakin voi bongata pintovia kaloja, mutta hyönteiselämän ollessa niukinta niiden kalastus on usein toivotonta.

40-50cm mittainen villi pohjoisen taimen on jo mukava saalis.

Virtapaikkojen niska-alueet ja niiden isojen kivien edustat ovat usein varmimpia isomman kalan ottipaikkoja. Näistä paikoista kalan saa usein nousemaan pintaperhoon silloinkin, kun pintakäyntejä ei näy. Samojen koskijaksojen loppuliu’ut ovat myös varteenotettavia kalojen ottipaikkoja, kuten myös järvien luusuat, joissa isoimmat kalat usein ruokailevat. Pintaperhot ja erilaiset kevyet nymfit sekä steamerit ovat monesti tärkeimpiä perhoja. Painavammilla nymfeillä tai larvoilla kalastamiseen hitaasti virtaavat jokivedet eivät parhaalla mahdollisella tavalla sovi, sillä kovemman virran paikat ovat vähissä ja virtapaikatkin usein vain lyhyitä nivoja. Tällaista jokea kalastettaessa saa varautua kävelemään pitkiä päiväreissuja eri virtapaikkojen välissä, sillä yhden paikan kalastukseen ei useinkaan mene kovin pitkään. Myös tarkkailulla ja pintakäyntien bongaamisella on tärkeä rooli.

Pitkä järvimäinen suvanto on kuristumassa parin kilometrin mittaiseksi koskialueeksi.

Vuolaat pohjoisen joet

Vuolaat kovia koskipätkiä sisältävät joet ovat esimerkiksi Keski-Suomen koskilla kalastamaan tottuneille helpoimpia paikkoja hahmottaa. Kalastus onnistuu koskipaikoissa ja peileissä niin streamereilla kuin larvoilla ja muilla pikkuperhoillakin. Koskien peilipaikat ovat hyönteisten kuoriutumisalueita, jotka kannattaa kalastaa yöaikaan erityisen tarkasti. Silloin kovassa koskessa asustavat taimenet tulevat usein juuri näihin peileihin ruokailemaan. Pitkät matalat koskijaksot ovat normaalisti lähinnä pikkutaimenten asuinaluetta, mutta isommista ja syvemmistä peileistä tavoittaa myös vauraampaa kalaa. Könkäiden alapuoliset syvät montut ovat myös yleensä kookkaampien taimenten olinpaikkoja.

Pienvesistöt

Pienillä puromaisilla taimenjoilla suvannot ja virtapaikat vuorottelevat ja rannat ovat usein vaikeakulkuista pusikkoa. Näitä paikkoja pystyy kalastamaan monilla erilaisilla seteillä, kalat ovat puroissa ja pikkujoissa usein arkoja ja varovaisuus on valttia. Purojen isoimmat asukit löytyvät monesti suvantojen syvemmistä montuista ja koskien loppuliu’uista, matalammat koskipätkät ovat enemmänkin lastentarhoja. Oma lukunsa ovat järvien välillä virtaavat lyhyet purot tai pikkujoet, joista voi ajoittain löytää myös todella hyvänkokoisia ruokailevia kaloja.

Purot ja pikkujoet tarjoavat myös hienoja elämyksiä

Joen valinta

Taimenenkalastukseen sopivan joen valinta ei ole helpoin mahdollinen pähkinä purtavaksi. Usein kalamiehet etsivät max. 10km kävelymatkan päässä olevaa keskikokoista jokea, jossa olisi hyvä mahdollisuus suureen taimeneen, muttei juurikaan muita kalamiehiä. Totuuden nimessä tällaista paikkaa ei ole olemassakaan, vaan jostain joutuu aina tinkimään. Mikäli kalastat lähellä tietä, niin täysin omaa rauhaa ei kannata hyvän taimenjoen rannalta odottaa. Jos tällaisen taimenjoen jostain löydät, niin siitä ei kannata ainakaan isoon ääneen huudella netin palstoilla, tai kyseessä on pian entinen huippupakka. Jos haluat olla omassa rauhassasi ja hyvän mahdollisuuden isoihin taimeniin, niin silloin kannattaa varautua vaeltamaan pidemmälle, harkita helikopterikyytiä tai ottaa selvää esimerkiksi Kuolan Niemimaan mahdollisuuksista.

Jokea valitessa kannattaa ennakkotiedusteluissa käyttää apunaan netistä löytyviä hyviä kartta- ja sateliittikuvapalveluita. Näistä palveluista pystyy normaalisti spottaamaan jopa jokien virtapaikat, jotka voi valmiiksi merkitä karttaan joella suunnistamista helpottamaan. Sateliittikuvista näkee hyvin myös joen profiilin ja sieltä voi tutkailla, että miten se sopii omiin kalastusmieltymyksiin. Mikäli mukavan näköinen joki virtaa hieman kauempana teistä ja on yhteydessä isompiin järviin, niin kyse on lähtökohtaisesti lupaavasta paikasta. Toki kokeneilta pohjoisen kävijöiltä voi myös kysyä vinkkejä, muttei kannata kuitenkaan olettaa, että he paljastavat usein vuosien etsinnän tuloksena löytämiänsä mansikkapaikkojaan.

Kookkaat taimenet kannattaa päästää takaisin jatkamaan sukuaan.

Lähellä tietä sijaitsevista taimenpaikoista panostaisin itse hieman isompiin jokivesiin, joissa on yleensä kalastuspaineesta huolimatta hyvät mahdollisuudet tavoittaa kookkaampiakin taimenia. Mikäli joki on vielä pitkä ja kalastuspaine ei jakaudu pelkästään pienelle alueelle, niin aina parempi.

Valikoiva kalastus on valttia

Taimenen alamittakäytännöt vaihtelevat Pohjoiskalotin vesissä maa- ja paikkakohtaisesti ja on sanomattakin selvää, että niitä pitää noudattaa. Patikkareissulla kalan syöminen kuuluu omalla tavallaan asiaan, mutta kohtuus täytyy aina muistaa. Villejä taimenia ei tule missään nimessä raahata kotiin ja paikan päälläkin kalaa kannattaa ottaa vain sen verran, mitä yhden annoksen tarpeiksi tarvitsee.

Varsinkin suuret naarastaimenet ovat aina arvokkaampia joessa. Itse otan ruokalan normaalisti kilon kahta puolta olevista pilkkukyljistä, mikäli joen säännöt sen sallivat. Monissa pohjoisen joissa on myös vahvat kannat hyvänkokoista harjusta, siikaa ja ahventa, jotka ovat kaikki erinomaisia ruokakaloja. Valikoivalla kalastuksella varmistetaan se, että Pohjoiskalotin taimenkannat pysyvät jatkossakin elinvoimaisina ja näitä hienoja villejä kaloja voi kalastaa vielä tulevaisuudessakin.

Joskus kaikki osuu kohdalleen – Järven luusuaan ruokailemaan tullut iso taimen hyväksyi #12 pintaperhon.

Toivotan lukijoille antoisia hetkiä sekä löytämisen riemua sen itselle sopivan taimenjoen etsimiseen!

Pietari Sipponen
EFFC Team Finland