MM-Joukkueen kisakuulumiset: Eagle-joen harjoituksia

Kilpailussa käydään kaksi jaksoa Eagle Riverillä, joten sen hallitseminen on erityisen tärkeää. Aiemmissa treeneissä on käynyt jo selväksi, että kalat osaavat olla erityisen hankalia, vaikka ruokailevat yhtäjaksoisesti heittoetäisyydellä.

Perjantai 9.9.

07.30 kello herättää, aamupala naamariin ja kamat autoon. Paikka, jossa kalastaisimme aamupäivän on heti kilpailualueen alapuolella. Valitettavasti tiimissä oli flunssaa liikkeellä ja vain Kai ja minä uskaltauduimme treenaamaan. Sovimme Kain kanssa paikkajaosta. Kai halusi mennä ylemmäksi tasaisemmalle osuudelle kokeilemaan siellä pintovia kaloja. Itse jäin parkkiksen tuntumaan paikkaan, jossa kahden pienen kosken välissä oli rauhallisempi virta. Tästä olinkin jo aiemmin saanut hyvin kalaa pintaperhoilla. Tarkoitus oli kokeilla tasaista virtaa uusilla nymfeillä sekä koskiosuutta pintaperholla. Paikka oli taatusti jo monen eri maan joukkueen toimesta piiskattu useaan kertaan. Parkkipaikalle tulikin samaan aikaan Bosnian joukkue. Kamat kasaan ja joelle.

blogi-6-eagle-on-kisajoista-selkeasti-pienin
Eagle on kisajoista selkeästi pienin

Aloitin kosken niskalta ylävirtaan pienillä nymfeillä. Yhteistyöhaluisia kaloja löytyikin yllättävän paljon ja aivan matalistakin virran osista. Kokeilin erilaisia aiemmin hyviksi havaittuja perhoja, mutta yllätys olikin suuri, kun ne eivät maittaneet. Sivutapsiin laittamani vaatimattoman oloinen perho oli ottipeli, jolla sainkin lähes jokaisen kalan vain muutamaa lukuun ottamatta. Siirryin rantaan hetkeksi vaihtamaan perhoja ja rauhoittaakseni paikkaa. Paikalle kuitenkin rynnisti Bosnialainen kisaaja suoraan kohdaltani jokeen. Annoin hänen jatkaa ja siirryin ylemmäksi. Hetken päästä koko heidän joukkueensa päätti tehdä samaisen siirron. Yksi sentään kysyi, että voinko tulla tähän kalaan. Nyökkäsin hymyillen ja päätin siirtyä onkimaan koskea pintaperhoilla.

Pintaperhot olivat aiemmin toimineet erityisen hyvin mutta nyt ne eivät kaloille maistuneet, joka oli yllätys sekin. Siirryinkin takaisin kalastamaan nymfeillä. Sama perho toimi myös täällä ja siitä kehkeytyikin oma luottopeli, mikäli jaksoni tulisi kilpailun loppupuolella olemaan Eagle-joen yläosalla. Katsotaan kuinka käy. Kai oli onnistunut myös saamaan muutamia kaloja tasaiselta virran osalta. Ei auta, kuin toivoa, että arpaonni ei suo pelkästään tällaista osaa joesta. Se jos mikä pistäisi mietteliääksi ja jakson loputtua saattaisi olla vavanosto reissu edessä 🙂

Lauantai 10.9.

Lello 08.10 muutaman torkuttamisen jälkeen. Väsyttäisi, mutta treenit kutsuvat ja vielä on mahdollisuus hioa kisakuntoa. Tänään terveiksi luokiteltavia olivat myös Jyrki ja Mikko. Mikolla oli tosin ongelmia uudenkarheiden kahluuhousujen kanssa, jotka vuotivat useammasta kohdasta ja heillä oli edessä vielä reissu paikalliseen kalastustarvikeliikkeeseen. Lähdimme Kaitsun kanssa taas kerran Eagle-joelle etsimään lääkkeitä pintoville kaloille. Kai suuntasi reilun sata metriä pitkälle tasaiselle virralle, joka loppui saareen, jonka molemmin puolin joki virtasi. Yläpuolella oli hyvän näköinen kosken alunen. Pintovia kaloja näkyi kuitenkin vain muutamia.

blogi-6-mikko-testaamassa-uusia-perhomalleja-hyvan-nakoisessa-mutkassa-eaglella
Mikko testaamassa uusia perhomalleja hyvän näköisessä mutkassa Eaglella

Itse suuntasin jokea alaspäin. Tarkoitus oli kalastaa ensin pienempi uoma ja sen jälkeen palata ylävirtaan kalastaen suurempaa kotirannan uomaa. Pienen heittotuokion jälkeen skippasin kuitenkin pienemmän uoman, koska se oli käytännössä kalaton ja aivan liian matalaa. Saaren päässä paikka, jossa virrat yhtyivät, oli vähän liiankin hyvän näköinen kohta ja ohitin sen vielä tässä vaiheessa. Kävelin hetken alaspäin paikkaan, jossa joki kaarsi voimakkaasti vasemmalle. Siellä näinkin muutamia kaloja pintomassa. Helpolta kalastus ei kuitenkaan vaikuttanut. Vesi ei juuri virrannut omalla rannalla, mutta vastarannalla vesi liikkui reippaammin. Siellä oli myös kalojen ruokailulinja. Alempana alkoi taas seuraava pieni koskipyrähdys. Niskalla kävi muutamia kaloja myös pinnassa.

Aloitin kalastuksen ylempää pintaperho-nymfi-yhdistelmän kanssa. Hiljaista oli. Yksikään kala ei innostunut pintaperhon alla olevista perhoista. Siirryin pintaperhoihin ja laitoin kaksi pientä aikaisemmin toiminutta perhomallia tarjolle. Nekään eivät herättäneet mielenkiintoa pinnan alla. Vasta todella pieneen koukkuun tehty jäljitelmä sai ne innostumaan. Syykin selvisi, koska niitä oli selvästi liikkeellä. Myös vielä pienempiä hyönteisiä oli ilmassa. Kalat olivat kuitenkin hankalia ja hylkäsivät perhon usein. Todella ohuella siimalla höystettynä ylävirrasta käsin heitettynä sain kuitenkin kalat ottamaan. Kalojen pintominen loppui kuitenkin yhtä nopeasti kuin se alkoi.

blogi-6-pieneen-nymfiin-haksahtanut-kirjolohi-pistaa-kunnolla-hanttiin
Pieneen nymfiin haksahtanut kirjolohi pistää kunnolla hanttiin

Suuntasin ylemmäksi pinturi-nymfi-yhdistelmän kanssa haravoimaan yhtymäkohdan alapuolista osuutta. Kalaa alkoi tulemaan nopeaan tahtiin. Pintaperho sukelsi välillä melkein joka heitolla, mutta osa jäi vain tärpeiksi. Alaosassa oli taimenta ja ylempänä virrassa oli kirjolohia. Testasin ennen yläosaan siirtymistä myös muita tekniikoita. Sain yhden muhkean tärpin, jota saatteli väkevä räikän pärinä alavirtaan. Mukavan kokoinen kirjolohihan se siellä. Muut eivät kuitenkaan innostuneen ja palasin heittämään aiemmalla kombolla yläosaa. Harmikseni Kai oli kauempana ylävirrassa, muuten olisi saanut hienoja action-kuvia. Vaikka kalaa tuntui olevan, niin lähes kaikki tulivat käytännössä yhdellä ja samalla perholla, vaikka toista niistä tulikin vaihdeltua useaan kertaan. Pieni kuoriutuvia hyönteisiä jäljittelevä perho oli sen paikan ykkösperho. Tämä kyseinen perho oli tosin lunastanut paikkansa kisarasiassa jo aiemmin, mutta luotto siihen kasvoi entisestään.

blogi-6-eaglen-hyvakuntoinen-taimen
Eaglen hyväkuntoinen taimen

Kai tuli ylävirrasta paikalle ja morjesti iloisesti nähdessään kalan haavissani ja päästessään kuvaajaksi kuin tilauksesta. Pari kuvaa ja kala pääsi takaisin elementtiinsä. Toivottavasti tavataan uudelleen kisoissa 🙂 Myös Kai oli saanut kaloja, mutta ilmeisen hankalaa oli ollut. Ajattelin tarjota Kaille paikkaa ottaa muutama kala kyytiin, mutta päädyinkin näyttämään, miten tarjosin pintaperhoa ylävirran puolelta kaloille. Samalla Kai esitteli ystäviltään opittua heittoa, jolla perhon voi heittää matalien puiden alle. Koskaan ei tiedä mitä kilpailussa tulee vastaan, joten kaikki niksit on hyvä olla taskussa valmiina.

– Jani Huhtaniska

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s