Pintaperhokalastus on mielestäni hienoin perhokalastuksen muoto. Viehätys piilee siinä, että kalastaja näkee otin joka kerta. Tai ainakin pitäisi nähdä. Kirkkaassa vedessä voi usein havaita kalojen nousevan kohti perhoa. Ja valitettavasti usein myös hylkäävän sen ennen ottia.

Pintaperhokalastus on jäljitelmäkalastusta parhaimmillaan. Poikkeus tässäkin asiassa vahvistaa säännön ja valikoivasti pieniä hyönteisiä syövä kala saattaakin yllättäen huolia suuren heinäsirkkajäljitelmän.

Yleensä pintaperhokalastus on parhaimmillaan kalojen syödessä aktiivisesti pinnasta. Usein pintaperho kuitenkin toimii, vaikkei muuta pintaravintoa juuri olisikaan tarjolla. Tämän huomaa erityisesti harjuksen kalastuksessa. Harjus onkin yksi mukavimmista pintaperholla kalastettavista lajeista. Uuden mausteen pintaperhokalastukseen tuo Etelä-Suomessa yleistynyt turvan kalastus. Turpa nousee pintaterhoihin varsin hyvin ja huolii mieluusti suurehkoja maahyönteisjäljitelmiä.

Kalastan nykyisin suurimman osan ajasta kahdella pintaperholla. Kahden perhon taktiikka parantaa perhojen näkyvyyttä ja helpottaa kalastajan kannalta vaikeasti havaittavien perhojen käyttöä. Lisäksi kahden perhon avulla voidaan tarjota kalalle eri perhovariaatioita samaan aikaan.

Kalojen käyttäytyminen

Virtaavissa vesissä voidaan nyrkkisääntönä pitää kalan nousemista maksimissaan 10 kertaa oman pituutensa verran pintaperhoa hakemaan. Samalla kun kala nousee kohti pintaa, se usein ajautuu virrassa lähes saman verran alavirtaan. Kalan ottaessa pinnasta jotain voi kalan olinpaikka olla siis kaksi metriä syvällä ja saman verran tuikin yläpuolella. Tämä on syytä ottaa huomioon suunniteltaessa heittoa näyttäytyneelle kalalle. Sameissa vesissä kalan pintaperhoon nousema matka usein lyhenee.

Kalastus pintaperhoilla keskittyy kuitenkin suurimmaksi osaksi matalampien alueiden kalastukseen, jolloin kalan nousema matka pintaan jää lyhyemmäksi. Liian matalaa aluetta pintaperhokalastukseen ei puolestaan ole. Pintaperhojen teho yleensä nousee sitä mukaa, mitä matalammilta alueilta kaloja kalastetaan.

Nopeassa virrassa kalastettaessa perhot voivat olla suurempia ja runsaalla silhuetilla varustettuja. Nopeammassa virrassa kalastusta helpottaa tuuheiden perhojen hyvä kelluvuus. Hitaammissa virran osissa kalastukseen soveltuvat yleensä paremmin huomattavasti hennommat sidokset.

Pintaperhokalastuksessa pätee sama sääntö, kuin muussakin perhokalastuksessa: kalasta aina mahdollisimman läheltä kalaa. Kahlaa riittävän lähelle ja pidä huoli, että pääset tarjoamaan perhoa kalalle parhaasta mahdollisesta asemasta. Olen itsekin menettänyt monia kaloja tarjoamalla perhoa kalalle vahingossa tai tahallaan huonosta asemasta. Tästä syystä presentaatio, uitto, tartuttaminen tai väsyttäminen on epäonnistunut ja kala ottanut erävoiton kalamiehestä.

Vavoista ja keloista

Pintaperhokalastukseen kannattaa valita välineet olosuhteiden mukaan. Vavan valintaan vaikuttavat saaliskalojen koko ja tarvittavat heittopituudet. Toki huomioon on ottaa myös vallitsevat olosuhteet, kuten tuuli.

Kalastettaessa matalahkolla joella, jossa kaloja pystytään helposti lähestymään, voidaan käyttää 9-9,5 -jalkaisia 2-3 -luokkaisia vapoja. Kevyiden vapojen etu on hyvä presentaatio, helppo heitettävyys ja tarkkuus. Nopearytminen joen haravoiminen vaatii päivän aikana suuren määrän heittoja, jolloin välineiden keveys nousee kalastusmukavuutta lisääväksi seikaksi. Suuremmilla joilla kalastettaessa heittojen pituus ja kalojen koko vaativat vavan luokituksen kasvattamista. Usein myös tuulen merkitys heittämiseen kasvaa suhteessa uoman leveyteen ja heittojen pituuteen.

Itse käytän joella nykyisin nopeita 8-10 jalan pituisia ja 2-4 luokkasia vapoja. Järvellä heittopituudesta on usein hyötyä ja siellä suosin 9-10 -jalkaisia 4-7 -luokkaisia vapoja.

Kelan tärkeimmät ominaisuudet pintaperhokalastuksessa ovat sen soveltuvuus käytössä olevaan vapaan ja jarrun säätö käytettäessä ohuita perukkeita. Kalastuksen mielekkyyttä voidaan lisätä valitsemalla kevyt ja hyvin tasapainotettu setti. Saaliskalojen koko voi vaatia kelalta tehokkaan ja hyvin toimivan jarrun, jotta ohuen perukkeen kanssa säästytään turhilta katkeamisilta.

Perukkeen tärkeys

Perukkeiden suhteen pintaperhokalastus on melko vaativaa puuhaa. Perukkeen kokonaispituus vaihtelee vajaasta 3 metristä aina 6 metriin. Peruke tehdään usein yhdistämällä 9-12 jalan valmiiseen kartioperukkeeseen 1-3 metrin mittainen kärki. Mielestäni perukkeen kärkiosan tulee olla fluorocarbonia, jolloin perukkeen kärki uppoaa ja siiman aiheuttama heijastus on pienempi. Näin perukesiima ei myöskään muuta perhon kelluvaa silhuettia.

Kalastettaessa alueilla, joissa tilan puute rajoitta heittämistä voidaan käyttää erikoislyhyitä perukkeita. Sellaisen pystyy kätevästi tekemään lyhentämällä valmista kartioperuketta ja siihen liitettävää kärkiosaa.

Käytettävän perukkeen paksuus vaihtelee saaliskalojen mukaan yleensä 0,08 ja 0,20mm välillä. Siiman paksuudella on todellakin merkitystä perhon pyytävyyteen. Yleisimmin käyttämäni paksuudet ovat 0,12 ja 0,14mm. On mielekkäämpää yrittää väsyttää kilon tai kahden kalaa 0,14mm perukkeella, kuin kalastaa koko päivä tyhjää turhan paksun ja kaloja säikyttävän perukkeen takia.

Kohteena joet ja purot

Pintaperhokalastus soveltuu hyvin pienille puroille ja joille. Pienet virtavedet ovat matalia, jolloin kalan on helppoa nousta asentopaikastaan hakemaan ravintoa pinnasta. Usein joen päällys- ja reunakasvuston vaikutus on suuri, sillä ne tuovat kalojen ruokavalioon lisää maahyönteisistä. Monipuolinen pintaravinto ja mahdollisesti niukka muu ravintotilanne lisäävät pintaperhokalastuksen tehokkuutta pienvesissä. Usein kalat nousevatkin mielellään pintaperhoihin, eivätkä ole kovin valikoivia ravinnon suhteen.

Vaikeus pienvesien kalastukseen tulee tilan ahtaudesta. Pintaperhoa on usein vaikea tarjota kaloille keskellä pusikkoa virtaavassa purossa niitä säikyttämättä.

Välineet ja perhot pienvesiin

Pintaperhokalastus vaatii lähes aina valeheittoja pintaperhon kuivaamiseksi. Heittojen tekeminen pienessä tilassa on helpompaa lyhyemmällä vavalla. Välineiden osalta pienvesissä voidaankin käyttää lyhyempiä vapoja. Itse käytän alle 9 jalan vapoja ainoastaan pienvesissä. Kalojen koko on yleensä pienempi, eikä aseta suuria vaatimuksia vapojen luokitukselle. Perukkeiden osalta on hyvä suosia lyhyempiä perukkeita vähäisen heittotilan vuoksi. Ahtaammissa paikoissa myös jousiheitto saattaa monesti olla tarpeellinen.

Perhoista toimivat kaikenlaiset sidokset, mutta maahyönteisten vaikutus korostuu. Kalat eivät yleensä ole kovin valikoivia, eikä massiivisia joukkokuoriutumisia tapahdu samalla tavoin kuin suuremmissa vesissä. Suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti suuria maahyönteisiä kuten heinäsirkkoja, koppakuoriaisia ja muurahaisjäljitelmiä.

Keskikokoiset virtavedet

Omasta kalastuksestani suurin osa kuuluu tähän kategoriaan. Lasken tällaisiksi virtavedet, joissa voidaan kahlata lähelle kaloja, tai alueet, joissa kalastetaan suuren joen matalia alueita.

Kalastus tapahtuu aktiivisesti liikkumalla joko ylä- tai alavirtaan. Jos kalat säikkyvät helposti, on selkeästi helpompaa saada saalista liikkumalla kalastettaessa ylävirtaan. Euroopassa monet kalastajat kalastavat kuitenkin pääasiassa alavirtaan kulkien. Myötävirtaan kahlaaminen on helpompaa ja alavirtaan heitettäessä kala näkee aina perhon ennen peruketta. Varsinkin harjuksen kalastukseen tekniikka sopii hyvin myös kotimaassamme.

Pintaperhokalastus seisovassa tai hitaasti virtaavassa vedessä

Seisovan veden kalastuksessa pitkien heittojen merkitys korostuu. Heitot ovat pitkiä ja uittojen pituus kasvaa huomattavasti. Myös aktiivisen uiton merkitys kasvaa sitä mukaa, kun virran nopeus laskee. Tällöin kalastaja itse voi luoda liikettä perholle.

Tällaisissa olosuhteissa kalalla on runsaasti aikaa tutustua perhoon ennen sen hyväksymistä. Kalat käyttäytyvät usein hyvin valikoivasti ja voivat käydä vain kurkistamassa perhoa, jollei perho tai tarjoilu vastaa kalan mieltymyksiä. Kalastusta rajoittaa usein liikkuminen. Rannalta kalastettaessa kalat ovat monesti kaukana ja veneestä kalastettaessa kalat pelkäävät venettä.

Seisovan veden välineet ja perhot

Seisovassa vedessä vapojen luokitus kasvaa, koska heittopituuden merkitys korostuu. Heittotilaa yleensä riittää, mutta tuulen vaikutus kasvaa. Sopivat vavat ovat 4-7 -luokkaisia ja 9-10 -jalkaisia. Järvillä ja suurissa suvannoissa kalat ovat usein kookkaampia kuin matalassa koskessa. Suurempien kalojen pyytäminen järeämmillä välineillä, mutta hennoilla perhoilla ja ohuilla perukkeilla vaatii laadukkaan vavan jatkoksi hyvällä jarrulla varustetun kelan ja hyvälaatuisen perukkeen.

Perhot jäljittelevät usein muita, kuin hyönteisten aikuisia vaiheita. Perhoissa jäljittelevyys korostuu ja käytettävät perhot ovat usein hentoja cdc-perhoja.

Tapio Penttilä, Fly Fishing Team Finland