Matkalla Kaukasus-vuorilla perhovapa kourassa

Talven pimeinä iltoina tuli monesti harrastettua virtuaalimatkailua Google Earthin avulla. Erityisen mielenkiintoiselta kartalla tuntuivat Kaukasus-vuoret ja niiltä laskevat lukuisat vuolaat virrat. Alue tuntui myös varsin eksoottiselta, sillä en tiennyt siitä etukäteen juurikaan mitään muuta kuin ne uutisjutut alueen sodista jokusien vuosien takaa. Pian huomasin kuitenkin olevani varaamassa tyttöystäväni kanssa lentolippuja Tbilisiin, Georgian pääkaupunkiin. Matka osui juhannuksen jälkeiselle viikolle. Tarkoituksena olisi nauttia kalastuksesta, vuoristosta ja paikallisesta ruuasta.

Kun lentoliput olivat hoidossa, piti aloittaa selvittämään että harrastetaanko alueella minkäänlaista vapakalastusta, tai että minkälaisia kaloja siellä ylipäätään on. Aavistukseni siitä että virroissa asustelee paikallisia taimenia, sai melko pian vahvistusta googlauksella, mutta perhokalastus tuntui olevan georgialaisille täysin vieras käsite. Perhokalastusmahdollisuuksien selvittäminen oli erittäin haastavaa, eikä netistä löytynyt juurikaan minkäänlaista tietoa asiasta. Sen takia tätäkin kirjoitan, että mahdollisesti joku Georgiaan lähtevä kalamies joskus onnistuu tämän pikku jutun googlaamaan.

Facebookista onnistuin lopulta tavoittamaan parikin henkilöä, joilla oli jonkinlainen käsitys perhokalastuksesta Georgiassa. Heiltä sain tietää mm. sen että mitään kalastuslupia ei tarvitse, mikäli päästää kalat takaisin. He myös suosittelivat luoteisgeorgian jokia perhokalastukseen. Joista minulle lueteltiin Khobi, Abasha ja Tsivi perhokalastukseen hyvin soveltuviksi.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola

Auton varasin täältä: http://4x4carrental.ge/. Autoksi valitsin vuoden 2009 Nissan Pathfinderin, joka osoittautui reissulla erittäin hyväksi valinnaksi lukuisten huonokuntoisten teiden takia. Kun vuokraa auton ”ei kansainväliseltä” yritykseltä, on siinä aina omat riskinsä. Tämä autovuokraamo tarjosi kuitenkin parhaimman vuokrauskokemuksen mitä ikinä olen kokenut. Auto tuotiin majapaikkaamme ja saimme jättää sen reissun päätyttyä mihin vain, josta vuokraaja sen myöhemmin noutaisi. Vuokraaja järjesti meille täysin pyytämättä kaiken lisäksi matkapuhelimen paikallisella liittymällä ja navigaattorin. Tätä kyseistä vuokraamoa voin lämpimästi suositella kaikille Georgiaan lähteville. Ei tarvitse edes harkita huomattavasti kalliimpia suuria kansainvälisiä vuokraajia. Paikallisia yrittäjiä kannattaa aina tukea, mikäli mahdollista.

Matkatavaroita pakatessa, minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä että minkä tyyppisiä kalastuspaikkoja on luvassa, joten päädyin lopulta 9’ #5 vapaan (varavapa kuitenkin mukana). Ykkösvavaksi valitsin Orvis Superfine Touchin ja siimaksi Mastery VPT:n. Perhoiksi valitsin mukaan pari rasiallista kuulapäisiä nymffejä ja pintureita, sekä yhden rasiallisen streamereitä. Kaikki kamat mahtuivat melkeinpä heittämällä Ortlieb Big-Zippiin.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-8

Georgia, hyvän ruuan ja vuorten maa

Maahan päästyämme oikeastaan jopa yllätyin että kuinka kaunis ja kulttuurisesti kehittynyt alue on kyseessä. Georgialainen ruoka ja viini on niin hyvää että pelkästään sen takia kannattaa sinne lähteä. Itse ainakin voisin viettää koko viikon Tbilisin lukuisissa ravintoloissa. Kaiken lisäksi syöminen, kuten moni muukin asia on länsimaalaiselle Georgiassa varsin edullista.

Georgia sijaitsee Itä-Euroopan ja Aasian rajalla Mustanmeren rannalla Kaukasus-vuoriston puristuksissa. Vuoristo on esimerkiksi Alppeja korkeampi ja erittäin jylhää. Vuoristossa on kokonaisuudessaan jopa 2000 jäätikköä. Maan ilmasto vaihtelee rannikon subtrooppisista olosuhteista maan itäosien mannermaisempaan ilmastoon. Rajamaista Venäjä on pohjoisessa, Azerbaidzhan idässä, Armenia ja Turkki etelässä. Maassa asuu noin 4,9 miljoonaa henkeä. Tällä hetkellä Georgian Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat Venäjän miehittämiä, eikä niihin ole ulkomaalaisilla asiaa, jopa 5 vuoden vankeustuomion uhalla.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-7

Kalastettavan joen metsästys

Vaikka etukäteen kalastuksesta oli erittäin vaikea saada mitään tietoa, tuntui kalastus olevan suosittua paikallisten keskuudessa. Tosin kaikki tuntuivat vain harrastavan jonkinlaista ongintaa, kelalla tai ilman. Melkein joka joen varrella näkyi vähän väliä kalamiehiä, jopa aivan Tbilisin ydinkeskustassa. Perhokalastuksesta ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan ja minä kaikkine hassuine varusteineni olin varmasti paikallisille varsin huvittava näky.

Etukäteen saatujen vinkkien mukaisesti lähdimme etsimään kalastettavaa jokea maan länsiosista, pohjoisen vuoriston reunamilta. Osa joista oli todella savisameita ja osa kuivunut olemattomiin. Useiden jokien sameus johtuu jäätiköistä, joista joet saavat vetensä. Joten piti etsiä kartalta joki, jonka valuma-alueella ei olisi jäätiköitä.

Ajelimme melkein kokonaisen päivän melko päämäärättömästi joelta joelle ja tutustuimme paikallisiin kyliin, jotka osuivat matkan varrelle. Loppujen lopuksi auringon jo laskiessa ylitimme joen, jonka vesi oli kauniin turkoosia ja se kulki upeassa vehreässä laaksossa. Kaiken lisäksi juuri silloin sillan kohdalla parveili tihein päiväkorentojen parvi, mitä olen eläessäni nähnyt!

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-3

Päätimme lähteä hakemaan sopivaa telttapaikkaa joen ylävirrasta, kun huomasin erään paikallisen kalamiehen rannalla, joka ilmiselvästi roikotti jotain kalaa kädessään. Pitihän se käydä jututtamassa miestä, tai tässä tapauksessa jutustelu tapahtui lähinnä käsimerkein. Ja toden totta, taimenhan se miehen tikussa roikkui! Pyyntivälineenä hänellä oli pitkä keppi, siima, koukku ja mato. Aurinko kuitenkin laski niin nopeasti, että sinä iltana en itse enää kalaan kerennyt.

Vaikka en ole aamuihmisiä, seuraava aamu oli yksi upeimpia kokemuksia. Oli hieno kömpiä teltasta auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, vehreiden rinteiden välistä. Unelmien joki solisi vieressä ja tiedostin sen piilottelevan koloihinsa kalojen jalokiviä, nimittäin taimenia. Ennen varusteiden pukemista kuitenkin aamupalaksi sulgunia (Georgialainen juusto), leipää, maanviljelijältä ostettua jättiläismäistä vesimelonia ja muita mehukkaita hedelmiä sekä mutteripannulla keitettyä espressoa. Tällaisista aamuista ei osaa normaalisti edes unelmoida.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-2

Kalastuksen ajattelin aloittaa kauniista poolista, joka sattui sijaitsemaan aivan telttapaikkamme vieressä. Jyrkkä ja kapea valkeakuohuinen koski laski hidasvirtaisempaan syvempään kohtaan, joka alapäästään mataloitui muodostaen lopulta kiihtyvän niskan ja jatkuen taas jyrkkänä koskena. Aloitin kalastuksen poolin alapäästä heittämällä kahta kuulapäistä nymffiä ylävirtaan, enkä montaakaan heittoa tarvinnut tehdä kun ensimmäinen pikkuruinen taimen hyväksyi oliivin nymffinin. Kun sain täydellisen kauniin taimenen käteeni, koin suurta onnistumisen tunnetta. Ajattelin että tämä on se kalastuksen suola. Pitkän pohjatyön tuloksena olin saanut taimenen upeasta joesta, jossa varmaankaan kukaan ei ole aikaisemmin kalastanut perholla.

Useammatkin taimenet hyväksyivät perhoni. Kaloja ei kuitenkaan ihan joka kivenkolossa kuitenkaan ollut, vaan jokaisen eteen joutui hiukan näkemään vaivaa, joka teki kalastuksesta mielekästä. Kalat tuntuivat kaikki olevan melko pieniä, 15–30 cm. Ennen reissua lukemieni tieteellisten kirjoitusten mukaan Kaukasuksen taimen on pienikokoista, joten en kokenut pettyväni kalojen pieneen kokoon. Itse en saa kovin suurta tyydytystä pitkäksi venyvistä väsytystaisteluista, vaan saan onnistumisen tunteeni aivan muista asioista.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-5

Odotin huipentuvaa iltasyöntiä innolla, mutta harmikseni taivaalle alkoi kertymään pilviä ja ilta oli tihkusateinen. Edellisiltaista päiväkorentojen massakuoriutumisia ei siis ollut ja näin illan aikana vain pari tuikkivaa kalaa. Pintaperhojen sijaan taimenet ottivat erittäin hanakasti syvällä uitettuihin kuulapäisiin nymffeihin.

Illan jo vaihtuessa yöksi, teltalle takaisin kävellessä sain kokea melko erikoisen tunteen, kun metsätien molempien puolien pusikot kuhisivat tuikkivia tulikärpäsiä. Oli kuin kävelisin säihkyvää käytävää pitkin pimeässä yössä. Tällaista ennen kokematonta näkyä en varmaan unohda koskaan.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-6

Muutakin kuin kalastusta?

Vaikka olisin voinut koko viikon kulkea taimenten perässä, on Georgiassa niin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Tuskin tyttöystävänikään olisi koko lomaa jaksanut viettää teltassa nukkuen joen varrella. Seuraavaksi suuntasimme kohti Stepantsminda-nimistä kylää, joka on erittäin eristäytynyt kylä korkealla vuoristossa. Kylä merkittävin, vaikkakin ilmeisen tulonlähde on vuorikiipeilijät. Mekin suuntasimme kylään nimenomaan vuorilla kipuamisen takia. Alueella on lukuisia erilaisia upeita vaellusreittejä ja uskomattoman komeita vuortenhuippuja.

Vaikka emme puutteellisen varustuksen ja kokemuksen takia kaikista korkeimpia huippuja valloittaneetkaan, kipusimme mm. 3500 metrin korkeudessa sijaitsevalle jäätikölle ja kävimme silmiä hivelevän kauniissa kukkalaaksossa.

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-9

Mieletön Georgia!

Reissu oli erittäin onnistunut kaikin puolin. Ennen reissua en edes tajunnut että kuinka edistyksellinen ja sivistynyt valtio löytyy tuolta jostain Venäjän takaa. Reissulla tavatut muut turistit pystyi laskemaan melkeinpä sormilla. Jos arvostat vanhaa kulttuuria ja upeaa luontoa, on Georgia matkakohde sinulle. Eikä perhovapaa kannata jättää kotiin.

Terveisin, J-P / Ruoto

RuotoBlog_Kaukasus_JPPohjola-4

Mainokset

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s