Puoli kuuta Pohjolassa

Oli jälleen aika heittää reppu selkään ja lyödä työhuone pimeäksi muutamaksi viikoksi. Edessä odotti kaksi viikkoa kalastusta ja raikasta lapin ilmaa. Tarkoitus oli suunnata suurharjuksen kotivesille Kiirunaan, mutta viime tingassa Jyrillä kuitenkin sinkoutui kapuloita rattaisiin ja hänen osaltaan lähtö reissuun siirtyi viikolla. Punnitsimme vaihtoehtojamme ja päätimme suunnata Karin kanssa aluksi kohti Suomen Lappia ja napata sitten Jyri viikon päästä Kolarin juna-asemalta matkalla Kiirunaan.

Viikko 1 – lyhyt kuvaus
Matka alkoi lauantaina aamupäivästä, se tuttu innostuksen tunne mahassa ja leveä hymy naamalla. Naama vääntyi kuitenkin peruslukemille muutaman kilometrin ajon jälkeen, kun auton mittaristoon hypähti keltainen valo – rengas vuotaa. Hienoa! Ei muutakun Kokkolassa auto halliin ja uutta rengasta alle. Onni onnettomuudessa kuitenkin se, että huomattiin vuoto ajoissa, eikä siellä lapin metsäteillä. Puolen tunnin pitstopin jälkeen uusi käytetty nakki pyöri vanteella ja matka jatkui.

Lappi_ruoto_1

Perille päästiin noin 14 tuntia myöhemmin ja ei muuta kuin leiri pystyyn. Tuttu joki näytti houkuttelevalta. Hillitsimme kuitenkin hermomme ja saimme itsemme nukkumaan. Tällä kertaa kuitenkin tajusimme laittaa vavat valmiiksi ennen nukkumaan menoa, että aamulla pääsisimme nopeammin kalaan! Aika nopeasti ymmärsimme että joella on todella hyvin porukkaa. Osasimme kyllä hieman varautua väen paljouteen, sillä lomakausi oli kuumimmillaan. Kun parhailla paikoilla oli tunkua, tyydyimme kalastelemaan niiden välissä. Heittelimme koko viikon melkein tyhjää. Harjuksetkin olivat hukassa. Normaalisti 30-40 cm harjusta tuli ihan kiitettävästi joesta ja siitä sai lohtua kun ei taimenta näkynyt. Nyt nekin pitivät suunsa kiinni.

Lappi_ruoto_2

Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme koittamassa onnea eräässä joen mutkassa, joka on aikaisemminkin tuottanut tulosta. Bongasimme heti mutkaan tullessa muutamia taimenia ja lähdimme tekemään laskua. Ensimäinen lasku ei tuottanut tulosta, joten istahdimme harjulle ja annoimme joen rauhoittua. Kun toinen lasku oli viimeisiä heittoja vailla valmis, mustaan nymfiin tärähti. Nätti 55cm taimen antoi aimo vastuksen ja useita upeita hyppyjä ennen kuin suostui kääntymään haaviin. Samana iltana Karilla kävi vielä jokin isompi siimankatkoja tööttäämässä.

Lappi_ruoto_3

Viikko vierähti nopeasti. Tapahtumien vähäisyydestä huolimatta oli mahtava viikko. Säät suosi pääosin ja sai taas rupatella nuotiolla mahtavien ihmisten kanssa. Joukossa oli niin ennestään tuttuja kasvoja kuin uusiakin tuttavuuksia. Oli aika kuitenkin vaihtaa maisemaa.

Kiruna.
Voimakas koputus rikkoo makean unen ja koitan saada silmiä tarkennettua edes johonkin ymmärtääkseni missä hitossa olen. Autossa nähtävästi ollaan ja on kuuma kuin saunassa. Koputus toistuu ja tunnistan Jyrin naaman huurteisen apukuskin ikkunan läpi. No nyt ne palaset loksahti paikalleen! Päätimme vetää Karin kanssa pikku tirsat Kolarin juna-asemalla odotellessa Jyrin junaa saapuvaksi ja nyt sankari oli vihdoin paikalla. Makoista unta kertyi reilu tunti! Tämä oli tarpeen sillä lähdimme ajelemaan suoraan täyspitkän kalastuspäivän perään noin klo 03:00 aamuyöstä.

Kolarin asemalta oli Kiirunaan vajaa 300km ja saavuimme perille joskus puolenpäivän aikaan. Tälläkertaa päätimme palkita itseämme mökkimajoituksella. Etenkin viikon telttailun jälkeen suihku oli kovasti mielessä. Saimme avaimet mökkiin ja lompsimme sisään. Mökki oli hyvin pieni ja sijaitsi hieman syrjässä muista rakennuksista, aivan järven rannalla. Kristallikuurnu roikkui katossa ja takka oli asetettu aivan sängyn viereen. Tuvassa oli jopa hieman romanttinen tunnelma. Vilkaisu avaimenperään selitti nämä tuntemukset – “Wedding suite”. Njahas. Kaikki, myös sauna, oli siis suunniteltu vain ja ainoastaan kahdelle henkilölle. Ilman saippuaa ei lauteille kolme jätkää tulisi mahtumaan. Ymmärsimme nopeasti, että tämän reissun jälkeen olisimme taas hieman läheisempiä ystäviä.

Kiruna_ruoto_1

Rautasjoki
Ensimmäisenä päivänä valitsimme kohteeksi Rautasjoen alemmat haarat ja lähdimme tallustamaan tieltä jokea alaspäin. Saimme heti ensimmäisiltä suvannoilta muutaman sopivan pinturiharjuksen ja siitä eteenpäin kalaa tuli harvakseltaan pitkin päivää. Ei mitään kummoista syöntiä, mutta ainakin pinturit kelpasivat. Taustalla jyrisi jatkuvasti ukkonen ja välillä piti pitää taukoa kalastuksesta kun ukkospilvet pääsivät hiipimään vähän turhan lähelle.

Kiruna_ruoto

Päivä kului ja yhtäkkiä olimme isomman suvannon juurella, joka tuntui jatkuvan hyvinkin pitkälle. Päätimme heittää hetken aikaa suvantoon laskevaa loppuliukua ja sen jälkeen lähteä takasin tietä kohti. Jyri bongasi kauempana täydellisen peilin kiven takana. Paikka oli melko hankala heittää, sillä sen ympärillä oli melko kovaa virtaa, joka vetäisi pinturin nopeasti pois uittolinjalta, jos se pääsisi ottamaan siimaan kiinni. Kova virta ja suuret terävät kivet estivät myöskin kahlaamisen lähemmäksi. Paikka oli kuitenkin niin herkullisen näköinen, että pakkohan sitä oli yrittää. Muutaman epäonnistuneen heiton jälkeen perho laskeutui täydellisesti peilin yläpuolelle. Jyri sai pelattua siiman kanssa niin, että sai pidettyä perhon oikealla radalla juuri riittävän aikaa. Hento tuikki rikkoi pinna ja perho hävisi pinnalta. Kyllä! Kala tuli niin nätisti kohti, että vasta sen ollessa melkein jaloissa Jyri huomasi sen olevan vähän paremman kokoinen harjus. Samaan aikaan myös kala ymmärsi, että nyt ehkä pitäisi tehdä jotain ja laittoi kaasua. Kovan vääntämisen jälkeen kokonaiset 52cm harjusta oli haavissa. Upea kala! Etenkin tällaisille kuin me, jotka eivät ole liian tottuneita +50cm harjuksiin, on aina yhtä pysäyttävää pidellä sellaista kalaa käsissä. Nopeet kuvaukset ja kala takaisin monttuunsa. Tähän oli hyvä lopettaa tältä päivältä. Seuraavaksi luvassa tiukkaa saunomista ja hyvää ruokaa!

Kiruna_ruoto Kiruna_ruoto

Seuraavana aamuna tarkoitus oli lähteä tutustumaan puolestaan Rautasjoen yläosiin. Ajatuksemme oli tarpoa kerralla kauemmas, minne ei ehkä laiskimmat vaivaudu. Hieno ajatus, mutta tämä päivä menikin pääosin kävellessä pöpelikössä. Pääsimme kyllä perille asti, mutta isompaa kalaa ei sieltä tavoitettu. Pientä pentua oli montut täynnä, joten päätimme suunnata takaisin. Kuntoilun kannalta meni tämä päivä.

Kiruna_ruoto

Toiselle puolelle
Olimme kuulleet myös hyviä juttuja Holmajärven ja Kaalasjärven puoleisista vesistä. Joten päivän suunnitelma oli käydä kopasemassa yksi vain pari kilometriä tieltä sijaitseva kapeikko, Holmajärven ja Laukkujärven välissä. Ajomatkaa tuli mökiltä noin 40 km ja rattoisan musiikin tahdissa auto olikin jo pian parkissa. Kamat kantoon ja polkua pitkin kohti vettä. Kasa suuria harjuksen suomuja nosti heti uskoa paikkaan saapuessamme joen rantaan. Paikka oli todella herkullisen näköinen lyhyt pätkä kahden isomman veden välissä. Jakauduimme tasaisin välein pätkän yläosaan ja lähdimme laskeutumaan pikkuhiljaa pintureita heitellen.

Kiruna_ruoto

En ehtinyt montaa heittoa tekemään kun huomasin hieman paremman pyörähdyksen virran toisella puolen. Tosella heitolla sain perhon osumaan juuri sopivasti kalan yläpuolelle ja pian nätti harjus kävikin hakemassa agressiivisesti klinkin pinnasta. Nielun virta oli kalojen puolella ja auttoi vääntämään perhomiehen vavan rullalle. Hetken päästä haavissa kuitenkin komeili 45 cm nätti harjus.

Kiruna_ruoto

Hyvän kokosia harjuksia näytti olevan runsaasti parkissa virran molemmin puolin. Jos perho puolestaan pääsi virran reunan yli matalammalle osuudelle, sen kävi lähes poikkeuksetta samantien hakemassa pikkuharri. Alemmalla osuudella pinta oli vähän rikkonaisempi virtauksen vuoksi ja pintaperhot vaihtuivat nymfeihin. Se ei harjuksien ruokahaluun näyttänyt vaikuttavan vaan ne kävivät ahnaasti nappaamassa nämä virrassa pyörivät kuulapäät. Päivän aikana saimme runsaasti yli 35 cm kaloja ja useamman yli 40 cm yksilön. Kolme mittakalaa päätimme uhrata joen jumalille. Kaksi näistä päätyivät tikun varteen heti rantanuotiolla ja yksi jäi sai kunnian odottaa iltaa ja Jyrin demonstraatiota graavaustaidoista.

Kiruna_ruoto

Nakerjaure
Ei herranjumala mikä tarpominen olikaan tänää edessä! Suunnitelmissa oli yrittää kiivetä Nakerjaurelle tarkistamaan löytyisikö siltä korkeudelta vaikkapa rautua. Olimme ennalta katsoneet kuvia kyseisestä järvestä ja sen pohjoisrannalla näyttäisi olevan runsaasti jonkin sortin pikkumökkejä, joiden päättelimme olevan kalastajien käytössä. Eivätkä ne siellä turhaan varmaan olisi.

Alkumatka meni todella kevyesti. Keli oli hieman viilentynyt ja hyvin tampattua polkua pitkin askel taittui kevyesti. Matkalla tuli vastaan toinen toistaan upeampia koskipaikkoja ja monttuja, joita oli kyllä välillä pakko käydä koittamassa. Pyrimme kuitenkin jatkamaan matkaa määrätietoisesti ylöspäin. Jossain puolessa välissä havahduimme siihen, että polku oli kadonnut alta. Kostean kohdan tullessa vastaan, suurikin polku voi sulautua maastoon nopeasti kun sen tamppaajat koittavat löytää parhaimman kulkureitin. Päätimme jatkaa kuitenkin eteenpäin, sillä eihän se voi vaikeeta olla löytää perille jokivartta seuraillen. Maasto kuitenkin vaihteli ryteiköstä kauheeseen suohon, jossa oli yli polven korkuisia ruohomättäitä. Satunnaisia kirosanoja lensi ja nilkkoja paukkui kun kolme äijää eteni kuperkeikoin kohti tunturin huippua. Pyörimisen keskeytti pieni puronpahanen, jonka rantaan pamahdimme ryteikön läpi. Juuri kun olin astumassa puron yli huomasin aivan jäätävän kokoisen harjuksen jaloissa. Siis tämä kala oli taatusti yli 60 cm! Mittaa ei ollut vaikeaa arvioida sillä kala oli tosiaan enintään parin metrin päässä meistä, noin puoli metriä syvässä ja metrin leveässä purossa. Kala kyllä huomasi meidät, mutta ei näyttänyt kyllä hätkähtävän, vaan piiiikku hiljaa peruutti rantapusikon alle. Kyseinen kala-vanhus laittoi kyllä hetkeksi hiljaiseksi. Ei pelkästään kokonsa puolesta, vaan jotenkin ajattelin nämä vedet ehkä enemmänkin taimenen tai jopa ehkä raudun alueeksi. Harjusta en odottanut näkeväni.

Kiruna_ruoto

Usean tunnin rypemisen jälkeen saavuimme vihdoin Nakerjauren rantaan. Tuuli oli kuitenkin voimistunut ja kovat puuskat piiskasivat järven pintaa. Päätimme jättää järven heittämättä ja lähdimme heittelemään jokea alaspäin. Joki oli hidasvirtainen ja suhteellisen matala. Suuria kiviä pitkin olisi voinut hyppelehtiä vaikka vastarannalle. Aluksi saimme ainoastaan pieniä harjuksia ja epätoivo olisi taatusti iskenyt, ellei tuo puron jättiläinen olisi palanut kaikille niin vahvasti verkkokalvoille. Pääsimme ehkä pari sataa metriä jokea alaspäin kun alkoi tapahtua. Saimme melko nopeasti nätit harjukset mieheen ja ryteikössä kolhiintunut itsetunto alkoi taas näyttämään pikkusen päätään. Mitä alemmaksi jokea menimme sitä villimmäksi touhu kävi. Nämä kalat olivat lisäksi poikkeuksellisen vahvoja! Ikinä ei ole itsellä näin lujaa 30 cm harjus vääntänyt kuin nämä kalat. Myös keskikoko kasvoi jatkuvasti ja kohta saimme joka kiven kolosta 40-45 cm harjuksia. Hämmästyttävin oli yksi pieni peili kivien välistä josta nostimme muutaman tunnin sisään kymmeniä kaloja. Monesti oli kaikilla kolmella nätti harjus siiman päässä yhtäaikaa.

Kiruna_ruoto

Joki oli tässäkin kohtaa aika tasapaksun näköinen ja täynnä suuria kiviä, jotka olivat kuin ripoteltu tasaisesti koko jokiosuudelle. Päävirta oli kuitenkin jotenkuten havaittavissa ja suurimmat yksilöt löytyivätkin juuri siitä. Muualla pienempiä harjuksia riitti vähintäänkin saman verran ja pitikin varoa pudottamasta perhoa veteen, esim siimasolmuja avatessa, sillä se olisi sieltä nopeasti käyty korjaamassa. Nuotiolla graaviharjuksesta nautiskellessa, emme voineet muuta kuin ihmetellä tuota kalan määrää.

Kiruna_ruoto

Hämärän laskeutuessa oli aika lähteä takaisin kohti sivilisaatiota. Lähettyvillä sijaitsi jokin vuokratupa vaeltajille ja sieltä löysimmekin hukatun polun toisen pään. Vaikka yritimme seurata polkua niin tarkkaan kuin pystyimme, meni jälleen muutama kerta sormi suuhun kun polku katosi jaloista kuin tuhka tuuleen. Aina se kuitenkin sieltä löytyi pienen pyörimisen jälkeen ja päästiin kuin päästiinkin vielä yöksi mökille saunomaan.

Kiruna_ruoto

Viimeinen päivä
Viimeinen päivä tulisi olemaan lyhyempi, sillä oli tarkoitus ehtiä illasta pakata ja nukkuakin kunnolla ennen kotiin lähtöä. Päätimme mennä uudelleen siihen Laukkujärven alapuoleiselle kapeikolle, koska se oli niin helposti ja saavutettavissa lyhyen kävelymatkan vuoksi. Päivä oli tyyni ja aurinko porotti jälleen puhtaalta taivaalta. Kalantulo jatkui jo tuttuun tapaan. Hyvän kokoisia 35-45 harjuksia tuli runsaasti, etenkin paikan kovimmasta nielusta. Nämä kaverit ottivat rajusti ja kova virtaus laittoi #5 kepin koville. Menetin tänä päivänä muutaman todella hyvän harrin.

Kiruna_ruoto

Yksi tälli oli jopa niin raju että katkaisi heittosiiman poikki. Sain vielä siiman pätkästä kiinni, mutta ketään ei siinä vaiheessa enää ollut toisessa päässä vastassa. Siima katkesi alkuviikosta tulleesta pienestä nirhaumasta, joka oli tullut siiman kierähtäessä kelan puolan väliin. Ajattelin, ettei siitä nyt paljon haittaa voi olla, mutta tottahan se olisi pitänyt edes jollain liimalla vahvistaa. Tälli oli joka tapauksessa kova! Mysteeriksi jäi tämä virran asukki.

Kiruna_ruoto

Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan ja oli jälleen aika pakata auto. Kotimatkaa oli vielä jäljellä sellaiset kymmenisen tuntia, joten vielä hetken sai nauttia reissutunnelmasta ja totutella rauhassa alkavaan arkeen.

Lisää kuvia reissusta TÄÄLTÄ

Leo Osipov
Ruoto TRIBE

Kiruna_ruoto

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s