Juhannuksen voi viettää joko kaveriporukassa sekoillen tai sitten kesästä nauttien kalavesillä. Ruodon Joonaksella on yleensä ollut tapana valita tämä jälkimmäinen vaihtoehto ja tänä Juhannuksena päämääränä oli pikapisto Ruotsin Byskelle.

Saavuimme majoitukseemme Byske-joen rantaan juhannusviikon keskiviikkoiltana. Heti pienen pieneen mökkiimme saavuttua, vedimme kalakamat niskaan ja suuntasimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle poolille.

Pooli oli jo ennestään meille tuttu parin vuoden takaisen elokuun reissun tienoilta. Tällä reissulla allekirjoittanut oli saanut poolin alaosasta 96 senttisen lohen ja ehkä tästä johtuen lähdimme laskemaan poolia alas lähes samoja askelmerkkejä noudatellen.

Kalakaverini Mikko meni edeltä ja havainnoikin heti useammat pintovat lohet sekä monia isoja harjuksia. Päästyäni itse täysin samaan kohtaa laskua kuin pari vuotta sitten kalan saadessani, tunsin tukevan kokoisen kalan tärpin. Vapa pystyyn, muutama kalan potku sekä ravistus ja kala irti! No, olipahan ainakin tapahtuma ja jo heti ekalla laskulla.

Kalastelimme myöhään yöhön ja seuraavana päivänä lähdimme etsimään uusia kalapaikkoja. Onhan Bysken lupa-alue kuitenkin reippaasti yli 100 kilometriä pitkä, joten rauhallisia kalapaikkoja varmasti löytyisi ylempääkin joelta. Päivä kului kauniissa luonnossa sekä osittain auton ratissa Bysken teitä edestaikaisin huristellessa. Harjuksia kummempia kalatapahtumia emme tavoittaneet.

Juhannusaattona eli perjantaina menimme taas illaksi tutulle ”kotipoolillemme”. Tällä kertaa Mikko meni taas edeltä ja itse jäin Katrin kanssa ylemmäs poolia Skagit-siimalla heittoa harjoittelemaan. Aiemmin oli heittänyt tässä syvässä poolissa Guidelinen Scandi RTG I/2/3 #10/11 –ampumapäätä Mackenzien DTX G2 –vavalla. Mitään pohjakosketuksia en tuolla siimalla silloin saanut, joten päätin antaa tilaisuuden rakkaalle kalakaverilleni G.Loomis NRX 13’ #8 –vavalle varustettuna Guidelinen TripleD I/2/4 #8/9 –ampumapäällä. Perukkeen päähän laitoin edellisenä iltana sidotun koirasiipisen ”Banana Fly” –putkiperhon.

Lähdin tekemään laskua ja lähenin askel askeleelta ”the ottipaikkaa”. Taas samoille jalanjäljille päästyäni heitin perhoni poikkivirtaan kohti vastarantaa ja puolessa välissä uittoa PAM! Kala oli kiinni ja lähti saman tien alavirtaan vauhdilla.

Huusin Katrille ja Mikolle että kala on kiinni ja he tulivat kameran kera avustamaan rantauttamista. 10 minuutin väsyttelyn jälkeen Mikko nappasi kalaa pystön tyvestä kiinni ja irroitimme 6-koon Loop Black Nickel –kaksihaaraputkikoukun irti tämän kaunokaisen kielestä.

Nopean mittauksen tuloksena totesimme kalan olevan tasan 90 senttinen ja painoltaan ehkä noin 8 kiloinen. Tuhti, pirteä sekä kauniin kirkas kala ja nopean kuvauksen jälkeen päästimme kalan jatkamaan jokeen nousuaan. Kalaa elvyttäessäni ajattelin että mikäs tämän hienompi tapa käyttää kiireisen kevään ja alkukesän harvoja vapaapäiviä, perinteisen juhannuksen juhlimisen sijaan – ei mikään.

Lauantaina kalastimme vielä pitkän päivän ja myös sunnuntaina hetkisen. Vesi oli kovasti laskussa ja kalojen aktiivisuus oli todella paljon heikompaan kuin alkureissusta. Hyvästä harjuksen kalastuksesta saimme kuintenkin nauttia kesäauringon paistaessa!

Joonas/Ruoto

Katri heittää Skagittia. Vapana 13’6” #7 Scott T3h.

Tapasimme jokirannalla tuttuja naamoja Imatran perhoseurasta. Tässä Jari Jylhän heittoa, vapana 15′ #10 G.Loomis NRX.

Mikko sitoo uutta perhoa perukkeen päähän pilvisenä yönä.