Tässä kahden päivän tapahtumia kirjoitettuna auki. Kyseessä ovat siis harkkapäivät kolme ja neljä. Eilen menimme takaisin Eagle-joelle, missä olimme aloittaneet kalastuksen. Itse menin parkkipaikan lähellä kohtaan, missä oli suvantoa, loppuliuku ja pieni rifflen pätkä. Pituutta alueella oli kisabiitin verran, noin sata metriä. Pikaisen pohdinnan jälkeen ajatuksena oli ensin nopeasti nymfata, sitten ihmetellä pinturointia ja lopuksi vielä kokeilla pitkällä siimalla nymfaamista. Hienoin tapahtuma tuli, kun näin lähes seisovassa vedessä puskien alla pintovan kalan, kun heittelin pinturia. Paikka oli matala ja mitättömän oloinen, mutta jostain syystä kala siitä piti. Heti ensimmäisellä heitolla kala otti #20 koukkuun sidotun minipinturin. Kala tuli haaviin ja tunnelma oli hieno. Kaiken kaikkiaan sessio oli hyvää treeniä ja aika loppui harmittavan nopeasti. Mielellään olisin vielä tunnin-pari tuolla pätkällä viettänyt. Kaloja tuli tasaisesti ja samaa pätkää oli mukava ja mielenkiintoista kalastaa useampaan kertaan.

Hyvän näköinen puskan alunen Eaglella tarjosi kaloja Jyrkille

Team Finland evästauolla

Lounastauon jälkeen tehtiin autolla pieni siirtymä alavirtaan. Parkkipaikalla tehtiin pientä paikkajakoa ja levittäydyttiin joelle. Oma paikkani oli kauimmaisena alavirrassa. Lähdin Heikin kanssa tallustelemaan kohti onkipaikkaa ja katselemaan sopivaa kohtaa. Omalla puolella ranta tippui pari metriä pystysuoraan ennen veden pintaa ja jokikin oli heti rannasta syvä. Käytännössä aika mahdotonta aluetta. Alavirtaan tuijottelun perusteella pienen kävelymatkan päässä oli mukavaa kalastusvettä. Lähdimme tallustelemaan tietä pitkin ja etsimään kohtaa, mistä voisi rymytä veden äärelle. Hetken päästä huomattiin, että tien ja joen välissä oli ruostunut piikkilanka-aita. Pienen lisätallustelun jälkeen törmättiin kylttiin, joka sanoi, että paikalla oli liikkuminen sallittua. Yhdysvalloissa kun ei ole jokamiehen oikeuksia, niin joka paikassa ei saa liikkua. Kyltin mukaan oltiin siis sallitulla alueella. Jatkettiin kävelyä alavirtaan, mutta piikkilanka-aita esti joelle pääsyn, joten käännyttiin takaisin. Siinä sitten ihmeteltiin, että mihin sitä pääsisi kalaan. Lopulta menimme joen rantaan siitä kohtaa missä piikkilanka alkoi ja lähdimme kävelemään alavirtaan.

Mikko kalastaa Eagle-joen jylhissä maisemissa

Eagle-joen perusasukki

Heikki ylitti joen ja lähti ylävirtaan ja minä aloin kalastaa alavirtaan. Tovin päästä Jani saapui paikalle, ei ollut hänelläkään ollut onnea kalapaikan etsimisessä. Tein tilaa Janille ja lähdin vastarannan puolta pitkin alavirtaan. Muutaman sadan metrin päässä oli tiukka mutka mikä oli selvä kalapaikka. Sen jälkeen olikin rauhallisempaa ja syvempää vettä niin kauas kuin silmä kantoi. Hetken kalastuksen jälkeen aloin pohtia, että olinko luvallisella alueella vai en. Näkemämme kyltti sanoi, että siinä kohtaa oli sallittua aluetta, mutta tarkoittiko se sittenkin sitä, että siitä alavirtaan ei ollutkaan sallittua? Omien mittausten perusteella olin luvallisella paikalla, mutta piikkilanka sekä vähäiset jäljet rannassa viittasivat siihen, että en ollut. Kalastin kuitenkin tovin ja sain kaloja, mutta paikalla oli hirveitä puurytöjä ja perhohukka oli melkoinen. Kun en ollut luvallisuudestakaan aivan varma, niin päätin lähteä takaisin ylävirtaan. Hieman ylävirrassa kalastelin sitten Janin kanssa ja saimme mukavasti kaloja. Joukossa oli useampia paremman kokoisia menijöitä ja välillä sai vapaa taivuttaa ihan kunnolla. Tämä paikka oli hyvä esimerkki, että Yhdysvalloissa on helppoa ostaa kalastuslupa, mutta välillä on vaikea löytää public access -paikka mistä saa mennä jokeen kalaan.

Pienillä päivänkorennoilla ruokaillut Eagle-joen kirjolohi haksahti tarjottuun perhoon

Ensikosketus Colorado-jokeen

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä aikaisin kohti Colorado jokea. Aamulla kuitenkin satoi sen verran kovaa, että suunnitelmat tehtiin uusiksi. Keli ei vastannut tyypillisiä olosuhteita, joten ei haluttu lähteä väkisin taistelemaan kaatosateeseen. Sen sijaan aamulla sidottiin läjä uusia perhoja. Lopulta sade helpotti, joten auton nokat suunnattiin iltapäivällä kohti Colorado-jokea.

Ensimmäinen sessio kalastettiin kohtuullisen kovassa virrassa. Kaloja tuli kovemmasta virrasta hyvin ja kalastus oli aika perusonkimista. Jossain vaiheessa tippui muutama sadepisara. Vesipisaroita ei tullut paljoa, mutta ne olivat todella suuria. Ilmeisesti Ameriikassa kaikki on suurempaa… Parin tunnin kalastuksen jälkeen pidettiin pieni yhteinen tauko ja käytiin hieman läpi kokemuksia.

Jyrkin saama sucker fish Coloradolta

Seuraavaksi suunnattiin kävellen ylävirtaan ja jakauduttiin uudestaan joelle. Taas oli hieman haasteita löytää sopivaa ja järkevää kalastuspaikkaa. Itse menin jyrkälle rannalle, mistä ei varmaan kolmea metriä enempää olisi voinut ulospäin kahlata. Tarkoituksena oli ensin kalastaa kahdella kevyellä perholla rantavedessä ja sen jälkeen kolmella painavammalla hieman kauempaa ja syvempää. En kuitenkaan päässyt toteuttamaan koko suunnitelmaa. Yläjuoksulle iskenyt rankka ukkoskuuro toi veteen niin paljon kiintoainesta, että joki värjäytyi yhtäkkiä aivan punaiseksi savivelliksi. Ehdin saamaan kevyillä perhoilla jokusia kaloja, mutta kalastusinto laantui sitä mukaa, kun roskien määrä kasvoi nyt punaisessa joessa. Hämmästyin todella paljon, kun bongasin vastarannalla muutamia pintovia kaloja. Aivan käsittämätöntä, että kalat pintoivat siinä vellissä. Jani tuumasi, että kalat tulivat varmaan haukkomaan happea, hän saattoi olla oikeassa.

Colorado-joki värjäytyi ukkoskuuron jäljiltä punaiseksi velliksi

Tässä on nyt parin päivän aikana ollut varsin vaihtelevaa kalastusta. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan.

– Kai Kallio