Seuraava artikkeli käsittelee kirjolohen kalastusta alavirtatekniikalla. Tekniikka on normaalisti parhaimmillaan alkukesästä ja toimii toki muillekin kaloille kuin kirjolohille.

Välineet

Vapa – Oma suosikkini on kokotoiminen 9 jalkainen #5-6 vapa. Kyseinen pituus ja luokka ovat vakiintuneet itselle vuosien mittaan, toki omaan käteen parhaiten soveltuva vapa selviää jokaiselle kokeilemalla.

Kela – Kelan tärkeimpänä vaatimuksena alavirtatekniikassa on mielestäni, että se on hyvin rullaava (pyörivä). Tämä sen takia, että monesti heittosiimaa jää jalkoihin monia metrejä ja paikkaa vaihtaessa siima jää kiven koloihin sekä risuihin kiinni. Jos kela pyörii kuin rasvattu, siiman saa nopeasti rullalle kelan ulkokehää pyörittämällä.

Siimat – Käytän alavirtatekniikassa lähinnä upposiimoja fast intteristä aina 7-uppoon asti. Uppoamisnopeuden valinta riippuu vesitilanteesta, kalastettavan paikan profiilista sekä syvyydestä. Perukkeen paksuus on 0,20- 0,25mm.

Hyvännäköistä niska-aluetta alavirtakalastukseen.

Kalastuspaikan ja siiman valinta

Parhaita alueita alavirtatekniikalla kalastamiseen ovat normaalisti koskien niska-alueet ja loppuliu’ut, mutta tekniikkaa voi soveltaa myös kovavirtaisilla koski-alueilla. Hidasvirtaisemmilla paikoilla pärjää pääsääntöisesti maltillisemmin uppoavilla siimoilla, kun taas kovempivirtaisilla koskipätkillä kelalle kannattaa valita synkempi siima.  Kalastuspaikan valintaan vaikuttavat monet asiat: veden lämpötila, veden korkeus, edellisen istutuksen ajankohta ja kalastajan oma oletus siitä, missä kalat kulloinkin lymyilevät.

Perhot

Eriväriset liitsit, pikkutinselit sekä streamerit, toimivat hyvin alavirtatekniikalla ongittaessa. Perusvärejä ovat liitseissä oranssi, pinkki ja musta, pikkutinseleissä puolestaan kultainen sekä punainen ovat toimineet hyvin. Perhojen koot valitaan kalastettavan kalan koon sekä paikan aiemman kalastuspaineen mukaan (normaalisti #6-10). Perhojen painoitukset on valittava kalastettavan paikan mukaan ja käytössä olevan siiman uppoamisnopeuden mukaan. Itselle on vakiintunut litkaan ylös kaksi painoittamatonta perhoa ja pääty on kevyesti painoitettu tai kuulallinen, kalastus paikasta ja syvyydestä riippuen!

Muutama toimiva perhomalli alavirtakalastukseen

Alavirtakalastus käytännössä

Jo tekniikan nimestä voi päätellä, että heitot suuntautuvat poikkivirtaan tai alavirtaan päin. Kun kalastettava kohta ja välineet on valittu, alkaa rankin ja hauskin osuus, eli itse kalastus. Ottipaikan yläpuolelle pyritään kahlaamaan ja perhoja tarjotaan monesta eri paikasta sekä suunnasta kaloille. Samassa paikassa kannattaa kokeilla eri uittonopeuksia ja perhojen uittosyvyyksiä. Perhojen uittosyvyyttä voi tehostaa työntämällä vavan kärjen reippaasti veden alle.

Jos kalastettava alue on esimerkiksi noin vyötärön syvyinen niska, aloitetaan kalastus ylhäältä ja pyritään kahlaamaan joen keskelle. Tällöin perhoja tarjotaan molempien rantojen suuntaan sekä suoraan alaspäin kalastajasta. Joka heitolle on hyvä lisätä vähän siimaa, jotta kalastettava alue kasvaa ja perhot uivat joessa pidemmän matkan.  Kun rantaviiva tai ottipaikan reunat on tavoitettu, siirrytään seuraavilla heitoilla järjestelmällisesti jokea alaspäin.

Tärpin tullessa kala ei aina jää ensimmäisellä kerralla kiinni, vaan käy tökkimässä perhoa. Tässä vaiheessa kannattaa keskittyä ja uittaa perhoja mahdollisimman ärsyttävästi pysäytysten ja uittonopeuden muutosten kera. Kala seuraa monesti jalkoihin asti ja ottaa uudestaan. Kaiken osuessa kohdalle saattaa samasta paikasta saada useammankin kalan.

Kireitä siimoja ja antoisia hetkiä kirjolohen kalastuksen parissa!

Esa Pölkki, Fly Fishing Club Jyväskylä