Kevät puski jo kovalla vauhdilla päälle ja tuli kiire ”perinteiselle” kevätreissulle Keihärille. Tavoitteena oli löytää sumareita ja niiden perässä pärskähteleviä kaloja. Varasimme jälleen hyvissä ajoin koko kosken kyseiseksi viikonlopuksi ja vain toivoimme, että sumarisäät sattuisivat kohdalle. Tukikohtana toimi tälläkin kertaa Keihärin rannassa sijaitseva Kalamaja. Pääsimme liikenteeseen perjantaina vasta töiden jälkeen, joten kalaluvat laitettiin alkamaan lauantaista. Paikallinen kaverimme Janne ehti tietysti joelle jo hyvissä ajoin, ja raportoikin meille matkan varrella kuvaviestillä nätistä taimesta, jonka se oli onnistunut ruoppaamaan pienellä liitsillä. Tämä sai juuri talviunilta heränneiden perhomiesten sukat pyörimään jaloissa! Saavuimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen vihdoin mökille  ja loppuilta menikin kalajuttujen, saunomisen ja hyvän ruan parissa.

Aamulla saimme herätä melko epävakaaseen säähän. Taivas oli pilvien peitossa ja joella piiskasi puuskainen tuuli. Ei siis ollut mikään paras sumarikeli. Noh, sitten uitetaan jotain pinnan alapuolella. Kamat siis niskaan ja joelle. Hyvin äkkiä huomasin, että jotain tärkeetä oli jäänyt kotiin saunan lauteiden alle kuivumaan – nimittäin kahluukengät. Onneksi Karilla oli mukana renkailua varten ostetut ylisuuret Crocsit, jotka saivat nyt hoitaa kahluukenkien roolia tämän viikonlopun. Kohta 10 vuotta on reissulle lähtiessä ollut pelkoperseessä, että jotakin elintärkeetä on nyt unohtunut kotiin, nyt se sitten  toteutui. Onneksi se sattui kuitenkin tällaiselle reissulle, että on muutenkin kahluukielto päällä. Eipä se siis kauheasti vaikuttanut kalastukseen. Pari kertaa meinasi kyllä mies käydä naamallaan, kun Crocsien pohja lähti alta liukkailla kivillä. Onneksi kuitenkin vanhan skeittarin refleksit vielä aktivoituivat ja pelastivat pulasta.

Aamu alkoi kuitenkin hyvin kun Jyri ja Janne nostivat heti kättelyssä striimereillä taimenet loppuliusta järven puolelta. Itsekin sain ylempänä taimenen kelpuuttamaan pohjaa myöten uittamani mustan zonkkerin. Kalat olivat todella pirteitä ja melkein samatien ottivat ilmaa. Itselläni kala kävi 2-3 kertaa heittämässä volttia ennenkuin suostui tulemaan haaviin.

Välipalan jälkeen suuntasimme kohti niskaa. Tuuli oli edelleen kova ja etenkin niskalla järveltä tulevat puuskat meinasivat välillä kumota koko miehen veteen. Mökin puoleisella rannalla Jyri ja Janne onnistuivat kuitenkin tartuttamaan kaloja jopa pinturilla. Juuri kalastusalueen rajalla on matala, suvantomainen kohta, johon oli kerääntynyt hyvin kaloja. Järveltä puhaltava tuuli nähtävästi puski kaikki öttiäiset siihen yhteen nurkkaan ja kalat olivat huomanneet sen. Myös viime vuonna sama paikka toi hyviä taimenia ja harjuksia. Tällä kertaa harjuksia ei näkynyt ja etuoikeuden sumareihin saivat paikalla partioivat taimenet. Illan mittaan kylmä tuuli päihitti kalamiehet ja vetäydyimme mökkiin saunan lämmitykseen.

Seuraavana aamuna keli näytti jo hieman paremmalta. Taivas oli puolipilvinen ja aurinko vilautti välillä mieltä lämmittäviä säteitänsä. Tuulella riitti kuitenkin vielä puhtia puhaltaa. Vasta kun kalastusaikaa oli enää muutama tunti, tuuli loppui ja ilma lämpeni yhtäkkiä. Ei mennyt aikaakaan kun sumareita alkoi putkahtelemaan joen pintaan ja kohta kalatkin seurasivat perässä napsien ötököitä napaansa. Lupa alkoi kuitenkin jo olemaan lopuillaan ja hetken vispaamisen jälkeen oli aika suunnata mökin siivoukseen.

Taimenia kävi haavissa porukalla viikonlopun aikana kaikenkaikkiaan kymmenkunta, joista siis luonnollisesti suuri osa sai tutustua Jannen havakseen. Seassa oli niin eväleikattuja kuin rasvaevällisiäkin kaloja. Suurin taisi olla Jyrin 55cm joka tuli striimerilla loppuliusta. Harjukset olivat tällä kertaa oudosti hävöksissä, vaikka viimeksi niitä tuli myös hyvin, jopa tinselillä. Hyvä viikonloppu siis jälleen takana ja tästä on hyvä suunnata kohti uusia seikkailuja.

Vajaa minuutin mittanen maistiainen sunnuntai-iltapäivän hätsäilyistä:

Mukana matkassa: Leo, Jyri, Kari sekä paikallinen kuomamme Janne L.

Leo