Kun viikonlopulle siunautuu ekstavapaita, lähdetään silloin tietysti kalalle. Kohteeksi valittiin Saarijärvellä sijaitsevat Riekon- sekä Muittarinkoski (lähellä Viitasaarta). Molemmat pätkät saa kalastaa samalla luvalla, eikä niiden välimatkakaan ole kummoinen. Riekko varsinkin tarjoaa hyvin kalastettavaa ja etenkin kesällä saa kalastaja vieläkin enemmän kiventakusia ruopattavaksi. Nyt ajattelimme satsata aikamme niskalle, loppuliukuihin sekä tietysti monttuihin.

Päivä joella alkoi mahtavassa auringonpaisteessa ja niskalle tultaessa havaitsimme heti tuikin sekä muutamia sumareita. Hetken niskaa pällistellessä päätimme lähteä ruoppaamaan alemmaksi monttuja, sillä jalansijaa ei niskalta kahlaamatta oikein löytynyt.

Yksi huomio tuli heti parin heiton jälkeen – joen montut ovat täynnä puunraatoja. Päivän aikana menetin uppotukkeihin enemmän perhoja kuin vuosiin. Muuten Riekko on erittäin hieno paikka ja kesällä varmasti pääsee maisemat oikeuksiinsa. Haravoitiin monttuja erilaisilla striimereillä ja muutama kala kävikin päivän mittaan koputtelemassa perhoa. Yhden +40cm rasvaevällisen taimenen onnistuin käyttämään haavinpohjallakin. Hyvässä kunnossa oli kala – pullea ja isoeväinen. Komea otus!

Jossain vaiheessa alkon aurinko menemään pilveen ja muutama hiutalekin laskeutui takille. Päätimme pitää ruokapaussin. Laavulle päästäessä muutama hiutale alkoi monistumaan ja pian olikin kunnon myräkkä päällä. Lunta tuli niin paljon, että jouduimme virittelemään patentti-antti-lumisuojat nuotiolle pitääkseen sen käynnissä. Noh, makkarat kuitenkin lämpes ja niin lämpes kalamieskin.

Seuraavaksi Muittari. Tästä ei valitettavasti tarttunut yhtäkään kuvaa jaettavaksi, mutta melko lyhyt pätkä on kuitenkin kyseessä. Täältä sain joskus elämäni ensimmäisen yli 50cm taimenen, joten ihan hyvät vibat paikasta lähti. Muittarilla heitettiin loppuun asti tyhjää, mutta koska aurinko oli ilmestynyt taas kirkkaalle taivaalle, oli perhomiehen hyvä olla. Juuri kun oltiin tekemässä lähtöä, kävi minulla tökkäsemässä joku kosken loppuliusussa. Annoin hetken rauhoittua, heitin toisen kerran ja taas joku kopautti. Taas annoin pienen hetken kalalle kerätä nälkää ja heitin kolmannen kerran – kiinni! No niin, nyt tuntui paremmalta. Ehkä 50-60 cm? Kala ryskytti ja tuli kohti. Kohta näkyy mikä sielä on….ja siimat silmille! FFUUUU!! ……Fiiliksiä ei varmaan tarvitse tarkemmin teille kolleegoille selittää, tiedätte varmaan…

Oliko taimen? Ehkä hauki..? Oli mikä oli, sielä se on vieläkin…

Lisää faktaa Riekosta ja Muittarista –> Kalapaikka.net

Samalta sivulta löytyy myös linkki lupien ostoon.

Leo