Kesäkuu on tullut itselle tärkeäksi kuukaudeksi, ei pelkästään siksi, että silloin avataan yleensä kesäkausi joella, vaan koska silloin taimen ampuu Taimenkoskilla ärhäkkäästi pinnalla uitettuun tinseliin. Noh, tilaisuus reissulle tarjoutui viime sunnuntaina – siis nokka kohti Kihniötä.

Sää oli vaihtelevainen ja päivän aikana ehti kokea niin myrskyjä kuin auringonpaistettakin. Hyttyset pysyivät tosin poissa. Kun olin tunnin heitellyt, tuli jo selväksi, ettei tuo taimen nyt tinseliin tällä kertaa pärähdä. Aamupäivän vetelin Koskelankoskea edes takasin kokeilemalla perhorasian kaikkia striimereitä – ei tulosta. Epätoivo ja ihmetys alkoivat hiipiä mieleeni. Olisko syynä kalamies itse, jiginheiluttajat, sää, vaiko tulva, joka oli laskenut vasta viikko sitten. Vesi oli siis edelleen melko korkealla..

Iltapäivästä kuitenkin aurinko näytti itsensä ja kohta vedenpinnalla vipelsi jos minkäkinlaista öttiäistä. Pintakäyntejä ei kuitenkaan näkynyt, joten päätin lyödä pupan kiinni. Eipä tarvinnut kauaa pupaa viuhtoa, kun ihan piruuttain tekemäni heitto matalaan pikku-uomaan tuotti tulosta. Yleensä olen jättänyt uoman täysin huomiotta, mutta nyt siiman päässä riuhtoi +50cm taimen kuin riivattu. Homma meni jopa juoksemiseksi siinä nilkansyvyisessä vedessä. Muutaman kuvan ja ihastelun jälkeen eväleikattu tanttu pääsi takaisin ”monttuunsa”.

Loppupäivä olikin taas tyhjää. Kävin heittämässä myös Kuorekoskella hieman, mutta mopoautolastillinen kahvinmyllytäjiä ajoi minut takaisin Koskelankoskelle, kokeilemaan vielä illan viimeisiä heittoja. Oli Koskelankoskellakin parhaimmillaan ollut päivällä parkkipaikka täynnä autoja, mutta nyt oli enää yksi perhomies joen varrella. Tämä kaveri onnistui nappaamaan niskalta itselleen n. 50cm kalan pinnassa viistätetyllä striimerillä. Annoin vielä tinselille mahdollisuuden, mutta turhaan…oli aika lähteä kotiin.

Paikkatietoja: www.kihniontaimenkosket.com

– Leo