Kun kevätaurinko pudotti ensimmäiset säteensä hangille, pimeän talven jälkeen, alkoi Ruodollakin sormet lämpenemään ja sukat pyörimään jaloissa. Vavat pakattiin taas auton perälle ja suunnaksi otettiin Huopana, isolla Hoolla. Allekirjoittaneelle tämä jo legendaksi puhuttu paikka oli vielä kokematta, vaikka mahdollisuuksia käväistä kyseisellä koskella olikin tarjoutunut vuosien varrella muutama. Tämä reissu sai minussa hyvinkin ristiriitaisia tunteita aikaan – toisaalta odotin innokkaana reissua, mutta samalla paikka aiheutti jopa pientä jännitystä ja paineita. Olihan tämä kuitenkin Huopana.

Lupia ei tähän aikaan vuodesta ollut minkäänlaista haastetta saada ja joelle saavuttuamme ei siellä muita kalastajiakaan näkynyt. Ainoastaan (lähes)paikallisen kaverimme Jannen kanootin kokoiset kengänjäljet lähtivät parkkipaikalta tietä pitkin kohti kosken alaosia.

Kamat kasaan ja jälkiä jäljittämään. Janne löytyi Alasuvannolta ja muutaman sananvaihdoksen jälkeen kaverit lähti esittelemään minulle paikkoja. Päätimme aloittaa niskalta ja valua pikkuhiljaa alaspäin. Aurinko porotti aivan kirkkaalta taivaalta, eikä tuultakaan ollut nimeksikään. Siinä vaiheessa ajatteli jo, että ihan sama vaikka kalaa ei tulisikaan!

Aamupäivä heitettiin tyhjää ja valuttiin hissukseen alaspäin. Autolle tultaessa pikaiset eväät naamaan ja lähdettiin tarpomaan kohti Alasuvantoa, josta Janne olikin jo noussut pois ja mutusteli vuorostaan omia eväitä. Alasuvanto näytti juuri sellaiselta paikalta, missä kalan kuvittelisikin olevan siihen aikaan vuodesta. Eipä siinä kauaa mennytkään, kun sain käytettyä haavissa nätin 53 senttisen. Kala oli laiha talven jäljiltä ja päätyikin haavin pohjalle aika nopeasti. Komea otus kuitenkin!

Kävimme heittämässä muutaman heiton ihan kosken alaosilla ja lähdimme pikalounaalle. Sää oli muuttunut jo hieman kolkommaksi, ja tuulikin oli noussut. Loppupäivä käytettiin suurimmaksi osaksi Alasuvantoon, mistä Jyri onnistui nostamaan vielä 40cm taimenen. Itse karkuutin päivän päätteeksi Voimalauoman alkuosasta mittakalan. Myös harjusta näytti joessa olevan, ja Janne irrottelikin vähänväliä harria erilaisista pikkuperhoista. Isoin taisi olla 40cm.

Hieno kokemus kaiken kaikkiaan keväisellä Huopanalla.  Se oli minulle ensimmäinen, eikä taatusi viimeinen!

www.huopanankoski.fi

Leo

Ruoto