Virtavesien tulevaisuus -seminaari järjestettiin keskiviikkona 24.9. eduskuntatalolla. Seminaarin järjesti kala-aktiivi Jasper Pääkkönen yhdessä kehitysministeri Pekka Haaviston kanssa. Paikalle oli kutsuttu monen eri tahon edustajia kertomaan oma mielipiteensä tästä ajankohtaisesta aiheesta. Päivän kysymys oli selvä; miten saada vaelluskalakantamme lisääntymään luonnollisesti padotuissa virtavesissämme? Ruoto oli paikalla auttamassa käytännön järjestelyissä ja samalla seuraamassa seminaaria. Tässä pieni kooste päivän aikana syntyneestä keskustelusta.

Ensimmäisenä puhujankoppiin asteli Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Orpon puheenaiheena oli erityisesti kalatiestrategian toteuttaminen sekä kalastuslainuudistus. Orpo painotti erityisesti toimivien kalateiden rakentamista ja vesivoiman tärkeyttä energiantuotannossa. Keskeisenä asiana hän piti myös kalavarojen käyttöä kestävällä tavalla ja kalakantojen vahvistamista. Hän myös mainitsi kalatiestrategian etenemisestä ja 1,6 miljoonan euron rahoituksen myöntämisestä Kymijoen Korkeakosken kalatiehankkeelle.

Toisena puhevuorossa olikin herra vesivoimakiistan toiselta puolelta, nimittäin Energiateollisuus Ry:n johtaja Jukka Leskelä. Leskelä teki selväksi puheevuorossaan vesivoiman tärkeän roolin Suomen energiatuotannosssa ja varsinkin sen tarpeellisuuden säätöenergiana. Vesivoiman hän sanoi olevan energiantuotantomuodoista parasta säätövoimaa ja hän arvioi säätövoiman tarpeen tuplaantuvan vuoteen 2030 mennessä tuulivoiman lisääntymisen vuoksi. Hän muunmuassa toivoi Suomeen lisättävän vesivoimaa sekä sen suurempaa hyödyntämistä jo rakennetuissa kohteissa. Esimerkiksi Kollajan tapauksen vuoksi Leskelä toivoi vuonna 1987 asetetun koskiensuojelulain avaamista.

Kuvassa havainnollistettuna suunnitellun Kollaja-hankkeen tekojärvi. Tämä Iijoen alue on koskiensuojelulailla suojeltu.

Kolmas puheenvuoro oli varattu kansanedustaja Pertti Salolaiselle. Salolaisen puheessa hänen mielipiteensä tuli todella voimakkaasti esille: koskiensuojelulakiin ei kosketa. Esimerkiksi Kollajan tapauksessa uuden vesivoimalan rakentaminen tuottaisi Suomen koko sähköntarpeesta vain promillen, jolloin Salolainen syytti energiayhtiöitä vain rahanahneudesta ja teki selväksi, että energiayhtiöt eivät tarvitse lisää vesivoimaa. Hän myös kertoi nyt olevan käsillä viimeiset hetket kalakantojemme geeniperimän pelastamiseen.

Salolaisen voimakkaan puheenvuoron jälkeen lavalle asteli toinen kansanedustaja, nimeltään Jari Lindstöm. Lindström otti puheenaiheeksi kalateiden ja voimalaitosten purkamisen rahoittamisen. Kuka tämän kaiken maksaa? Ratkaisuksi hän ehdotti valtion ostavan pienet ja kannattamattomat voimalaitokset ja niiden pois räjäyttämisen. Valtio maksaisi nämä.

Suuret ja suurta tulosta tekevät voimalaitokset hän taas halusi laitettavan energiayhtiöden piikkiin perustellen tämän vesivoimalaitosten historiallisella velalla. Vuosikymmenet nämä betonipadot ovat tuottaneet suuria summia energiayhtiöiden kassaan, nyt on takaisin maksun hetki. Toisena tärkeänä pointtina Lindström piti kalastuksen rajoittamista sekä ammattikalastajien että myöskin vapaa-ajankalastajien osalta. Kun kannat paranevat, kaikkien kalastajien tilanne paranee.

Seuraavana vuorossa oli kansanedustaja Antti Kaikkonen. Kaikkonen kertoi Kemijoen patoamisen olevan surullisin osa Lapin historiaa. Kemijoen voimalaitosten vuoksi kaksi kolmasosaa Lapin pinta-alasta oli jäänyt aikoinaan ilman lohta. Tämä atlantinlohen tärkein kutujoki oli tuhottu täysin nousukalojen näkökulmasta. Hän kuitenkin uskoi tilanteen olevan vielä pelastettavissa tutkijoita sekä neuvonantajia kuuntelemalla ja heidän ohjeitaan noudattamalla. Tärkeimpänä tavoitteena alkuun Kemijoen parantamiseksi Kaikkonen toivoi lohenpalauttamista Ounasjokeen ja Kemijoen latvavesiin kalateiden avulla. Myös kalastusmatkailun tärkeyttä Tornionjoessa hän korosti.

Tämän jälkeen puheenvuoron sai suomalaisista virtavesihaasteista kertovat suojeluasiantuntija Matti Ovaska (WWF), tutkija Panu Orell (RKTL), tutkijatohtori Outi Autti (Thule-instituutti), kalataloussuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta (Metsähallitus) sekä konsultti Jarmo Pautamo (Apajax Oy). Heidän kaikkien sanoma oli selvä: vesivoimalla on suuret negatiiviset ympäristövaikutukset ja myös negatiivinen vaikutus alueella asuviin ihmisiin. Matti Ovaska kertoi esimerkiksi Kemijoen patoaltainen alle jääneen noin pääkaupunkiseudun kokoisen maa-alueen.

Tähän maa-alueeseen, joka tänä päivänä on patoaltaiden vesien peitossa, on muunmuassa kuulunut Suomen suurin suo, sekä kolme kylää Korvanen, Riesto ja Mutenia. Nämä kylien asukkaat olivat joutuneet Kemijokea valjastettaessa luopumaan lohesta sekä virtavedestä ja myös jättämään omat kotinsa. Panu Orell painoitti omassa puheessaan vesivoimalaitosten todellisten ympäristöhaittojen uudelleen kartoittamista ja tämän perusteella uusien velvoitteiden asettamista energiayhtiöille.

Viimeisimpänä puheevuoron sai Suomen ympäristömenisterinä 1983-1987 toiminut Matti Ahde. Ahde kertoi ajasta, jolloin he saivat koskiensuojelulain suurella työllä voimaan. Hän piti tätä saavutusta uransa vaativimpana hankkeena ja kuulemma lakia valmistellessa hän oli muutamia tappouhkauksiakin saanut energiayhtiöiden puolelta. Ahde piti Salolaisen tavoin koskiensuojelulakia yhtenä tärkeimpänä luonnonsuojelullisena saavutuksena ja hänenkään mielestä koskiensuojelulakia ei tulisi avata.

Keskustele vesivoimasta ja seminaarista: http://www.perhokalastus.fi/keskustelu/#!/asian-sivusta:eduskunnan-virtavesiseminaa

 

Teksti ja kuvat, Joonas/Ruoto