Ensin matelevat viikot, sitten alkavat päivät venymään mahdottomiksi ja kohta huomaatkin miettiväsi kuinka selviät vielä seuraavastakin tunnista konttorissa. Taitaa siis perhoreissun lähtöpäivä lähestyä! Tälläkin kertaa oli tarkoitus viettää kaksi viikkoa reissun päällä – ensimmäinen viikko Rovijaurella ja sen ympärillä olevilla järvillä, ja toinen viikko Ammarnäsissä.  Rovijaure tarjoaisi viikon verran raudun kalastusta ja Ammarnäsiin lähdettäisiin taimenen ja harjuksen perään.

Päivä 1.

Lähtöhetki koitti kun löimme kaverin tupareiden jälkeen auton ovet kiinni ja käänsimme nokan pohjoiseen. Noin 15 tuntia myöhemmin olimme Kvikkjokkissa ja suuntasimme Fjällcenteriin syömään. Koska olimme valvoneet yli 30 tuntia, päätimme vetäistä pikaiset tirsat autossa ennen kuin kopteri tulee hakemaan. Kyyti tuli hakemaan iltapäivällä ja kun saimme tungettua kaikki 230 kg tavaraa kyytiin, matka kohti järviä alkoi. Maisemat matkalla olivat jälleen pysäyttäviä ja lento meni aikalailla hiljaisuudessa kun kaikki vain tuijottivat ikkunasta. Tuuli oli todella kova jo lähdettäessä, joten matkalla välillä tuntui kunnolla mahassa kun puuskat heittelivät kopteria. Rovijauren rannalla jatkui sama meininki.  Löysimme aika nopeasti suojaisan paikan, mutta siltikin pystytettäessä telttaa sai pitää kovaa kiinni liepeistä tuulen riepoteltaessa sitä.

Koska univelkaa oli kertynyt tilille jo melkoisesti, olimme päättäneet, että perille päästyämme ensin laitetaan leiri pystyyn ja sitten heti nukkumaan. Seuraavana aamuna oli sitten tarkoitus vasta aloittaa virkeinä kalastus. Noh, eihän sitä tietenkään malttanut nukkumaan mennä! ”Jos nyt vaikka laittaisi vavat valmiiksi huomista varten?” ”Hyvä idea, niin huomenna ne olis valmiina sitten!” ..kyllähän sitä tiesi, että se on menoa se. Ei ehtinyt kissaa sanoa kun olimme kaikki kolme rivissä rannalla heittelemässä läheisellä loppuliulla – ja hyvä niin! En montaa heittoa ehtinyt tekemään kun tuli jo ensimmäinen kunnon tälli! Kala väänsi vavan mutkalle ja alkoi viemään siimaa! Kaikki oli kuitenkin nopeasti ohi ja kala irtosi. Siitä huolimatta huomasin tuulettavani ja hyppiväni riemusta! Aluehan oli 100% rautuvettä eikä siellä esimerkiksi haukia tai taimenia ole. Tämän täytyi siis olla iso rautu! Löysimmekö vihdoin oikean rautuparatiisin?! Tämän jälkeen ilta ei tarjonnut muuta kuin pienempiä rautuja, mutta nukkumaan mentiin todella hyvillä fiiliksillä ja odotukset huomiselle oli valtavat!

Päivä 2.

Edellinen päivä vastasi säiden osalta aikalailla ennusteita: vaihtelevaa tuulta, kylmä ja säännöllistä vesisadetta. Tiistaille luvattiin jopa räntää. Tämä aamu valkeni kuitenkin aivan erilaisissa merkeissä. Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Ilma oli kuitenkin vielä kylmä. Suuntasimme samalle järvelle jossa menetin isomman raudun edellisenä iltana. Heittelimme puoli päivää järven rantoja ilman suurempia tapahtumia ja päätimme virittää loppupäiväksi kelluntarenkaat alle, josko syvemmältä löytyisi enemmän elämää. Kelluntarenkaat eivät kauheasti päivää piristäneet ja loppujen lopuksi eilisestä lupauksesta huolimatta päivä jäi melko vaisuksi. Hämärän laskeuduttua päätimme rantautua ja lähteä vääntämään pöperöä.

Päivä 3.

Seuraavana aamuna heräsimme haukkoen happea älyttömään kuumuuteen! Hämmentyneinä kuoriuduimme teltasta ja kohtasimme peilityynen järven ja kirkkaalta taivaalta porottavan auringon. Oli t-paitakeli – jotain mistä olimme vitsailleet ensimmäisinä päivinä! Noh, aamupala naamariin ja kamat niskaan. Tänään suunnittelimme suuntaavamme Skallojaurelle, joka sijaitsi noin 3km linnuntietä leiristä.

Muutamaa mielenkiintoisen näköistä paikkaa lukuunottamatta päätimme päästellä suoraan Vuolle-Råvvejauren ja Skallojauren välisen koskipätkän niskalle. Niskalla näkyi sielä täälä tuikkeja ja muutama pienempi rautu pyörähti haavissakin. Aivan upea keli ja todella kaunis paikka! Lähdimme laskeutumaan koskea alas kohti Skallojaurea ja huomasimme että loppuliulla oli pari heppua viskomassa. Toisella näytti olevan virveli ja toisella perhovehkeet. Molemmat välineet näyttivät tuottavan tulosta, sillä kummallakin kaveruksella oli hyvän kokoiset raudut käsissään kun he tallustivat takaisin rinkkojensa luokse.

Kun äijät olivat häipyneet, siirryimme itsekin tähystelemään joenpenkalle, että vieläkö sitä kalaa sielä olisi. Näimme heti useita hyvän kokoisia rautuja kiertelemässä rantoja, mutta päätimme antaa paikan hieman rauhoittua ja pidimme evästauon. Pian tuikkeja alkoikin ilmaantumaan järven pintaan joten vetäsimme leivät nopeasti naamaan ja laskeuduimme rantaan.

Kalat näkyivät selkeästi kun ne leijailivat hitaasti ohi pohjan tuntumassa. Tämä teki perhojen tarjoamisesta todella vaikeaa. Monesti näkyi kun rautu lähti nousemaan perhon perään, mutta hylkäsi sen vain senttien päässä pinnasta. Välillä perho kuitenkin kelpasi ja tällä kertaa kalatkin alkoivat olemaan paremman kokoisia.Olimme kuitenkin nähneet myös useamman kilon rautuja pyörimässä vähän väliä ohi, miksi ne eivät kiinnostuneet perhoista ollenkaan? Päätin vaihtaa pinkkiin zonkkeriin ja koittaa josko isot kalat ovat vain yksinkertaisesti liian laiskoja nousemaan pinturiin. Noh, hetken heittelyn jälkeen törähtikin kunnolla! Kala tuntui saman kokoiselta kuin ensimmäisenä iltana pudottamani rautu leirin läheisyydessä. Tämäkin sai kelan jarrun vinkumaan ja väänsi vapaa kahvasta asti. Historia toisti kuitenkin itseään ja pahin pelko toteutui kun siimasta katosi jännite rajun ravistelun jälkeen siima lässähti löysänä järven pinnalle. Tällä kertaa ei enää tuuletettu vaan lähinnä turhautuminen oli tunteista päällimmäisenä mielessä. Muutaman kirosanankin taisin päästää.

Jalojuoma korjasi kuitenkin miehen, eikä aikaakaan kun perho jälleen viuhui rannassa. Muutaman solakan 30-40cm raudun saimme käytettyä vielä haavinpohjalla, ennen kuin päätimme lähteä tallustamaan takaisin kohti leiriä. Päivä oli mahtava ja ennen kaikkea opettavainen. Iltapalaksi tänään nautittaisiin loimutettua rautua!

Päivä 4.

Aamulla oli jälleen kuuman kostea herätys täsmällisesti klo 09. Kuumuus pakotti jätkät melko nopeasti teltasta ja ulkona odotti edellistäkin aamua lämpöisempi keli. Aamupalaa kokatessa välillä toivoi, että kävisi edes pieni tuulenvire viilentämässä oloa. Tänä päivänä päätimme lähteä tutustumaan pienempiin naapurijärviin. Noin kilometrin päässä leiristä sijaitsi kaksi järveä ihan kiinni toisissaan, joita yhdisti pieni puron pätkä. Mielessä kävi tietysti että tuo puron ympäristö täytyy olla aika hotspotti joten suuntasimme suoraan sinne. Paikka oli täydellinen! Rannoilla oli korkeat penkereet joilta pystyi tähystelemään molempien järvien rantoja. Järvet olivat peilityyniä, joten kaikki tillottivat silmä kovana veteen, josko siellä jotain liikettä näkyisi.

Ei mennyt aikaakaan kun näkökentään ilmestyi harmahtava hahmo, joka ui matalalla tiukasti rantaviiva seuraten. Kohta ilmestyi kaksi hahmoa lisää, jotka seurasivat heti ensimmäisen pyrstössä kiinni. Kalat olivat todella hyvän kokoisia ja mahaakin näytti olevan. Oli yllättävää nähdä näin pienessä järvessä näinkin hyvän kokosia rautuja. Päätimme pitää hermot viileenä ja tiirailla vielä hetken. Kohta ilmestyi vielä kaksi saman kaliiperin rautua, jotka myös uivat selkeesti yhdessä parina. Kalat näyttivät vetävän melko pientä rinkiä sillä samat “parvet” ilmestyivät aika tiuhaan puron suulle. Tuikkeja ei kuitenkaan näkynyt.

Ei se vaatinut kuin kolme heittoja ja pinkki zonkkeri kelpasi kalalle. Vapa vääntyi jälleen mutkalle ja huomasin että oli jälleen hyvän kokoinen rautu kiinni. Tällä kertaa se päätyisi haaviin asti! Ja niin kävi. Haavissa pyörähteli komea, noin 50cm lihava rautu. Sain vihdoin pidellä käsissäni oikeaa rautua! Tärinä ja tutina muuttui pikkuhiljaa helpotukseksi ja onnellisuuden tunteeksi kun päästin kalasta irti ja se lipui takaisin elementtiinsä. Istahdin penkalle, käsi lipui reppuun ja kaivoin jalojuoman esiin.

Loppupäivänä saimme vielä joitakin hyvän kokoisia rautuja, mutta nämä pulskat kaverit olivat kai jo arvanneet juonemme, eikä niitä enää sinä päivänä näkynyt.

Päivä 5.

Tallustimme tietysti jälleen tälle meidän lähispotille, missä olimme edellisenä päivänä bongailleet hyviä rautuja. Tänään paikka näytti olevan aivan tyhjä. Hetken heiteltyämme päätimme lähteä kiertämään näistä kahdesta järvestä suurinta. Järven kiertämiseen meni koko päivä ja kallioisten rantojen vuoksi aika kului suurimmaksi osaksi kävellessä. Onneksi olimme tajunneet jättää kahluukamat pois, sillä sää oli tänäänkin paahtava! Päivän päätteeksi olimme rättiväsyneitä, marinoituneita omassa mehussamme ja ilman tapahtuman tapahtumaa. Päätimme jäädä illaksi vielä pienemmälle järvelle odottelemaan jos meininki piristyisi hieman. Joitain pinturi kaloja onnistuimme vielä saamaan järveltä ennen kuin pimeys pakotti meidän takaisin leiriin. Jäimme kuitenkin kummastelemaan kalojen vaisua aktiivisuutta. Liekö tämä yllättävä hellekeli jo alkanut ärsyttää kaloja. Edellisinä päivinä tuikkeja näkyi kaikilla järvillä ja paljon, nyt oli huomattavasti hiljaisempaa.

Päivä 6.

Kuudes päivä ei poikennut muista. Suuntasimme jälleen näille kahdelle pienemmälle järvelle siinä toivossa, että elämää olisi tänään enemmän. Mutta ei. Oli jälleen kuuma ja tapahtumaköyhä päivä. Jyri oli raahannut kelluntarenkaankin mukaan järvelle, jos se olisi auttanut löytämään paremmin kaloja. Turhaan. Säässä oli kuitenkin aistettavissa hieman muutosta. Iltapäivään mennessä tuulenvire oli hieman voimistunut ja taivaanrantaan oli ilmestynyt pilviä. Päivästä ei muuta raportoitavaa. Ei auttanut kuin lyödä pää tyynyyn (lue: kasaan haisevia vaatteita) ja toivoa parempaa huomista.

Päivä 7.

Tänä aamuna herätys oli hieman helpompi. Ilma oli viilentynyt inhimillisiin lukemiin ja taivaalla kierteli satunnaisia pilviä. Tästä alkoi viimeinen kokonainen päivämme Rovijaurella.

Olimme edellisenä iltana laatineet hieman taktiikoita tälle päivälle ja suunnaksi valitsimme Skallojauren, missä olimme reissun kolmantena päivänä bongailleet lihavia rautuja partioimassa rantoja. Kävelyyn meni tietysti monta tuntia, vaikka luulimmekin keksineen oikotien. Vuorikiipeilyksihän se kuitenkin taas meni ja hyppelehtiessämme lohkareiden lomassa kaikilla meistä taatusti soi Lord Of The Rings tunnari päässä.

Huh, viimeinen koskipätkän ylitys ja olimme perillä. Jäimme törmälle tähystelemään järvelle ja huomasimme heti että liikettä pinnalla oli reippaasti enemmän kuin edellisinä päivinä. Pintomisia näkyi runsaasti kun rautuparvet kiersivät rantoja. Kalat pyörivät kuitenkin nyt kauempana kosken loppuliusta, joten lähdimme etenemään rantaa myöten kalojen suuntaan.

Oli hauskaa seurata parven lähestymistä ja tehdä täsmäheittoja kun kalat olivat kohdalla. Syönti oli aivan eri kuin aikaisempina päivinä. Se, johtuiko se sään viilenemisestä vai siitä että olimme eri järvellä, jäi mysteeriksi. Kaloille kelpasivat hyvin niin pinturit kuin zonkkeritkin. Mitään monstereita ei onnistuttu saamaan, mutta päivän aikana saatiin useita ihan hyvän kokoisia rautuja ja paljon tapahtumia. Iltapäivällä alkoi pikkusen kuumottamaan kun alempana laaksossa Kvikkjokkin yläpuolella näkyi melko raju ukkosmyrsky. Ikinä se ei kuitenkaan meidän luo ylös asti päässyt kiipeämään. Saimme vielä nauttia auringonpaisteesta samalla katsellessa alas salamoiden iskuja. Illan hämärtyessä suuntasimme tyytyväisinä takaisin leiriin.

Aivan mahtava reissu taas takana. Kopteri tuli aamulla hakemaan ajallaan ja haikein fiiliksin pakkasimme kamat kyytiin. Lennon aikana haikea tunnelma kuitenkin muuttui kun ajatukset suuntautuivat kohti seuraavaa viikkoa ja Ammarnäsin vesiä. Olihan meillä vielä yksi kokonainen viikko kalastusta edessä!

Enemmän kuvia reissulta löydät TÄÄLTÄ

Vielä pieni klippi reissulta:

Rovijaure from ruoto TRIBE on Vimeo</a>

Kiitos Rovijaure ja kiitos Fiskflyg AB, joka lennätti meidät jälleen viikoksi paratiisiin!

www.fiskflyg.se

Auton ovet kiinni ja nokka kohti uusia seikkauluja! Niistä lisää myöhemmin!

—
Leo
Ruoto.fi