Yhtä hyvin kuin miehellekkin, on perhokalastus myös harrastus naiselle. Ja naisten määrä onkin lajissa jatkuvasti kasvussa. Tässä Maijan (FFC JKL) kertomus omasta kipinästään lajiin.

Oma perhokalastusharrastukseni alkoi loppukesästä 2010 kun FFC JKL:n jäsenistöön kuuluvat Atte Valkama ja Jussi Wacklin halusivat kalastaa enemmän ainoastaan perhokalastajille tarkoitetuissa kohteissa, joten jos kalalle vielä herrojen mukaan haluan lähteä, oli jätettävä virveli narikkaan ja harjoiteltava perhokalastamaan.

Sain heti alkuun hyvän opettajan ensiretkelle joka kohdistui Suomussalmella sijaitsevalle Hossanjoelle. FFC Jyväskylään kuuluva Pietari Sipponen lupautui lähteä mukaan opastamaan kuinka sitä perhoa heitetään sekä samalla perehdyttämään vaikealta näyttävän perhokalastuksen saloihin. Tosin tätä oppia on niin paljon, että vieläkin sitä harjoitellaan ja uutta oppitaan jatkuvasti. Tietoa tulee jokaiselta reissulta ja se on asia joka tässä lajissa onkin hienoa!

Perhokalastuksessa riittää oppimista niin kalastuksesta, kaloista, kalojen ravinnosta, hyönteisistä, perhovavoista, siimoista ja siitä kuinka monipuolista tämä voi olla verrattuna virvelillä perinteisen lipan heittämiseen. Itse olen vielä toistaiseksi opetellut pintaperhokalastusta ja kesän 2012 lopulla kokeilin myös nymfikalastusta. Ja hyvinhän se meni! Vielähän noita tyylejä ja tekniikoita on vaikka kuinka…

Naiselle perhokalastus ei ole ehkä se helpoin laji, sillä se tarvitsee paljon tietynlaista rämäpäisyyttä, rohkeutta sekä sitä ”oman tien kulkemista”. Pitäisi kahlata, seistä kovassa virrassa, ylittää koskia, patikoida, olla säiden armoilla ja hyttysten sekä muiden hyönteisten syötävänä (varsinkin kun pelkää kuollakseen hämähäkkejä! 😀 ).

Ja jos käyt miehesi kanssa kalassa, ja haluat jatkossakin käydä, et voi seistä vierellä koko ajan tai kulkea joka paikassa perässä. On mentävä itse ja uskallettava kalastaa yksin. Niinhän suurin osa miehistäkin tekee, ainakin meidän porukassa. Naispuoleisia perhokalastusystäviä kun ei vielä ole, niin pakko se on miesten mukana mennä vaikka välillä olisi mukava käydä reissu ihan naisväen voiminkin.

Suurin hankaluus naisperhokalastajana on tähän asti ollut se, että sinua ei oteta aluksi kovin vakavana kalastajana. Vaikka tätä kuinka suurella intohimolla ja sydämellä tekeekin. Tästä hyviä esimerkkejä on kun menemme Atten kanssa ostamaan yhdessä kalastusluvat, niin melkein aina myyjä ei noteeraa ennen kuin mainitsee asiasta että minäkin tarvitsen luvan!

Toinen ongelma aloittaessa oli kahluuhousujen ja kenkien ostaminen. Aluksi meinasi olla kiven alla, ei löytynyt kokoja ja kaikki oli tilaustavaraa. Mutta painotan, nämä ovat vain hidasteita, ei este harrastukselle. Tosin nyt ruoto SHOP on lupautunut ottaa tästä vastuun ja tuoda liikkeeseen sekä nettikauppaan naisille oman osion, jossa on siis naisille tarkoitettuja ja suunniteltuja kahluuvarusteita, vaatteita, välineitä ym., se tuleekin olemaan ainut laatuaan Suomessa.

Naisperhokalastajana on myös hyvät puolensa. Kun tapaa rannalla muitakin kalastajia niin neuvoja ja vinkkejä saa kyllä, jos ei muuten niin kysymällä. Toisin kun mies kysyy mieheltä, niin sehän on sitä kiertelemistä ja kaartelemista. Ei oikein haluttaisi kertoa, mutta nainen kun kysyy niin ottiperhot ja paikat saa varmasti tietoonsa. Tosin on siellä tullut vastaan niitäkin, jotka yrittää häätää hyvältä kalapaikalta, ihan vain sen takia kun on nainen ja olettamuksena ”ei naiset osaa kalastaa”. Mutta onneksi näitä on todella harvassa. Näille ainakin itse vain kohautan olkapäitäni ja jatkan siitä mitä olin tekemässä. Onneksi suurin osa kalastajista on kuitenkin todella ystävällisiä ja iloisia nähdessään myös naisen rannalla perhovavan kanssa.

Suosittelen muitakin naisia kokeilemaan perhokalastusta vaikka se ei alkuun kiinnostaisikaan. Se ei ole niin vaikeaa miltä se näyttää ja nykyään löytyy heittokursseja, sidontakursseja ym. Kursseista on todella paljon apua, jos tästä lajista aikoo ottaa elämälleen hienon harrastuksen. Ja melkein voin vannoa jos miehesi on myös perhokalastaja, mikä ei todellakaan ole välttämätöntä, on hän valmis kantamaan kortensa kekoon sinun aloittaessa. Ja varmasti lainaa tai ostaa sinulle omat välineet, joten sekin puoli hoituu todella vaivattomasti.

FFC JKL:n poikien kanssa yhteinen tarkoituksemme olisi, että lähden viimeistään vuonna 2014 ainakin naisten SM-kisaan. Jos ne vain järjestetään. Meidän seura ainakin on lupautunut tekemään oman osansa, että nämä kisat ja kisoja jatkossakin, tultaisiin järjestämään myös naisille. Eikä se mahdoton ajatus olisi lähteä kisailemaan ihan näihin ”miesten” SM-karsintoihinkin, kunhan oppia tulee lisää.

Tarkoitukseni olisi päästä ainakin joko GoExpo Kalastus 2013 -messuille tai Tampereella järjestettäville perhomessuille Ruoto Oy:n osastolle. Joten toisessa tai hyvällä tuurilla molemmissa minut voi nähdä ja tulla kyselemään perhokalastukseen liittyvistä asioista. Avustan mielelläni jokaista aloittavaa naisperhokalastajaa lajin syövereihin!

Terveisin,

Maija Koistinen, Fly Fishing Club Jyväskylä