Meille jo legendaariseksi muodostunut Hilmonkoski, on ollu pakko käydä kokemassa vähintään kerran vuosittain. Niin oli tänäkin vuonna lähdettävä Hilmolla käymään, ennen kuin rauhoitukset puskevat päälle ja perhokalastajan syyshorros alkaa. Jyri ja Kari olivat alkukesästä käyneet Hilmolla kerran, mutta minulta jäi sekin reissu väliin.

Hilmonkoski on Kannonkoskella sijatseva reilu 2km pitkä ”erämainen” pätkä, jossa kalastettavaa riittäisi useammaksikin päiväksi. Joki on kapea ja rantoja ympäröi usein lähes läpipääsemätön pusikko. Rantapusikoita on kyllä tänäkin vuonna harvennettu kalastajien olon helpottamiseksi, mutta paikoitellen paikka menee edelleen täydestä Vietnamista. Kalasto on perhokalastajan näkökulmasta taimenpainoitteinen ja luonnonkalankin voi saada haavin pohjalle kääntymään. Joelle päästiin klo kymmeneksi ja kamojen virittelyn jälkeen olimme nopeasti rannassa suoristamassa ensimmäisiä heittoja. Hyvin hoidettuja laavuja/nuotiopaikkoja on Hilmolla (ainakin) kaksi, josta alemmalta aloitimme kalastuksen. Päivä alkoi heti hienosti, kun 20 minuutin aikana oli minulla käynyt jo ensimmäinen mittataimen(45cm) haavissa ja Jyri oli karkuuttanut toisen samanlaisen. Elämää siis näytti olevan.

Hilmon alaosia

Leon 45cm

Olosuhteet olivat kyllä kaiken kaikkiaan parhaimmillaan. Taivas oli pilvessä, lämpöä jotain 17 asteen suuntaan ja vettäkin näytti riittävän. Päivästä tulisi siis hieno! Kalastelimme päivänmittaan jokea ylöspäin ja onnistuimme löytämään ruokataukojen välissä vielä kalat mieheen, komeat 42 ja 50cm taimenet. Hilmon kalat ovat aina olleet parhaimmasta päästä – tummia, tuhteja ja isoeväisiä. Isot evät ja pää antavat niille jopa vähän ”nieriämäiset” piirteet. Komeita otuksia!

Jyri vispaa

Jyrin 42cm

Leon 50cm

Päivän loppupuoliskolla joki hiljeni ja saimme heitellä perhoja ilman minkäänlaista vastausta. Liekö päivän ”kalastuspaine” aristanut kalat. Muita kalastajia näimme joen alimmalla puoliskolla ehkä kuutisen kappaletta päivän mittaan ja ylimmällä parkkipaikalla oli parhaimmillaan 6 autoa kerralla. Vaikka tämä kuulostaa paljolta, yllättävän vähän Hilmolla oikeasti ihmisiin törmää. Pääsee sen osalta kyllä fiilikseen, mikäli rauhaa ja ”erämaisuutta” joelta kaipaa.

Luvan päätyttyä lähdimme koteja kohti ja valmistautumaan taimenen rauhoitukseen, sekä sitä myöten syksyn haukisetteihin. Hyvin hoiti Hilmo kuitenkin viimeisen kesäkauden reissun paineet. Onneksi löysimme viime talvena Herraskosken, joka mahdollistaa taimenen koskikalastuksen ympäri vuoden. Eipähän tarvitse enää talveakaan masistella!

Perhoina toimivat tällä reissulla: hopea tinseli, märkäsimo (ks. KUVA) sekä musta zonkkeri.
Luvat Hilmonkoskelle voit ostaa täältä: Kalapaikka.ne kalastuslupakauppa

Muutama kuva lisää ja rapsaa viime vuoden Hilmon reissulta: 28.-29. Hilmolla

Pitäkäähään siimat kireellä ja kahluukengät märkinä!

– Leo