Kello soi lauantaiaamuna ennen kukonpieremää ja aamupala siirtyi mahaan.  Siinä kuuden korvilla lähdin ajelemaan täältä Kokkolasta kohti Evijärveä. Leo olikin siellä jo valmiiksi, ja kävi poimimassa meikäläisen leirintäalueen laiturilta juuri aamun valjetessa. Agendana oli siis viettää viikonloppu Evijärvellä Leon mökillä hauenkalastuksen merkeissä.

Aamukahvin lomassa sidottiin vielä ottipelejä. Leo olikin jo edellisenä iltana humalaspäissään yrittänyt jotain joulukuusenkoristeita väkertää. Ei vaan tosissaan, hyvännäköistä repertuaaria oli jo rasiat pullollaan. Näillä eväillä sitten lähdettiinkiin vesille.

Päivä oli valjennut ja sääkin oli mitä parhain. Pieni tuulenvire väreilytti pintaa jättäen suojaisempia peilejä kaislikoiden reunamille. Aloitimme kalastuksen tutuilta paikoilta, missä viime syksynäkin oli tapahtumia, mm. Leon pyydystämä viisikiloinen. Hiljaista kuitenkin oli ja siirryimme pikkuhiljaa eteenpäin kaislikoiden reunoja heitellen.

Eipä sitten ehtinyt kauaa nokka tuhista, kun siima pysähtyi ja vapa taipui! Jess! Vaikka vesi oli vain noin 4 asteista, oli kalalla pahat mielessä ja menohalut kohdillaan. Ankaran mutta hauskan (mulla ainakin oli kivaa, en sitten hauesta tiedä) taistelun päätteeksi kala kuitenkin alkoi näytellä kylkeään ja antautui haavittavaksi. Perho irti, nopea kuvaus ja kala vapauteen…tai näin siinä piti käydä, mutta hauenretku otti ja nappasi havaksesta tukevan otteen, eikä meinannut päästää irti sitten millään. Siinä sitä sitten väännettiin ja käännettiin ja saatiinkiin kala hetken suostuttelun jälkeen avaamaan leukansa. Nopea kuvaus  ja otus sukelsi tyytyväisenä takaisin elementtiinsä. Kiitos ja näkemiin. Puntaria ei ollut mukana, mutta hauki painoi arviolta noin 3 kg.

Tähän väliin oli hyvä pitää kahvitauko. Kahvikestien jälkeen jatkoimme heittelyä, välillä syvemmältä kaislikoiden keskeltä ronkkien, välillä taas hieman väljemmiltä vesiltä. Yhtä pintapyörähdystä ja paria epävarmaa tärppiä lukuunottamatta loppupäivänä ei kaloja näkynyt. Ilta alkoi hämärtää ja navigoimme mökille syömään ja saunomaan. Huomenna jatkaisimme samoilta mestoilta, mihin tänään jäätiin.

Sunnuntai koitti puolipilvisenä pakkaspäivänä. Yöllä oli satanut hieman luntakin. Mitä mahtavin sää jälleen! Löysimme nopeasti matalahkot kaislikot, minne eilen päätimme kalastuksen. Tänään oli mielessä uudet kujeet. Uusista kujeista ei paljon apua ollut, sillä pari ensimmäistä tuntia meni taas tyhjää pyytäessä. Ihmeen hiljaista, vaikka olosuhteet olivat kohdillaan. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin…Koeilimme erilaisia väriyhdistelmiä perhoissa, eri kokoja ja muotoja. Uittotyylejäkin löytyi joka lähtöön… Erään epäonnistuneen heiton jälkeen jäin selvittämään kelan kammen ympärille jäänyttä siimalenkkiä, jolloin perho pääsi uppoamaan pohjaan asti. Kun sain siimat selväksi ja nykäisin perhon leijumaan pohjasta, tuntui siimassa olematon nykäys. Vastaisku ja kala kiinni! Kala siis hyväksyi perhon heti, kun se liikahti pohjasta. Ei tämäkään kala ihan kurkku ollut, vaan noin 2 kg painoinen veijari. Kala oli huomattavan paljon laiskemmalla päällä kun eilinen lajitoverisa, ja sain sen nopeasti hinattua veneen vierelle. Tällä kertaa kalan nosto tapahtui suosista ilman haavia. Sanomista siitä taas vaan olisi tullut. Noniin, kala hyppäsi veneeseen, sylkäisi perhon suustaan ja hymyili kameralla samalla kun kalamies imi räkätippaa nenäonteloon. Taas oli päivä saanut mukavan käänteen.

Taas oli kahvitauon paikka, ja itkuhan siinä pääsi kun huomasimme eväiden jääneen tuvan pöydälle. Päätimme sitten lähteä mökille lämmittelemään ja syömään, jonka jälkeen jäi vielä pari tuntia kalastusaikaa. Viimeiset tunnit eivät kuitenkaan tuottaneet mainittavaa tulosta. Oli aika pakata kamat ja suunnata takaisin mantereelle ja kotimatkalle.

Vaikka saalis jäikin vähäiseksi, takana oli rentouttava viikonloppu kiireellisen arjen keskellä. Hauen perhokalastus on kuitenkin meille vielä niin harjoitteluastella, ettei suurilla saaliilla tarvitse vielä kehuskella, mutta joka reissusta oppii jotain uutta ja samalla huomaa ettei oikeasti osaa vielä mitään. Se tässä lajissa onkin parasta!

Tämmöistä tällä kertaa.