Aina kun Ruodon henkilökunta ehtii kalaan, lähtee mukaan myös nippu uutuustuotteita. Tällä kertaa menimme haukikalaan ja tarkoituksena oli heittää ainoastaan Snackbaits-vieheitä. Tässä lyhyt rapsa iltapistostamme.

Kesken kauniin työpäivän Ruodon myymälässä pärähti puhelin soimaan… Kas kummaa, Snackbaitsin Jari ”Pikkis” Aholahan se sieltä soittelikin luuriini. Vastattuani Jarille selvisi hänen asiansakin, hän kyseli Savage Gearin Custom Predator -vapaa sillä oli todennut sen yhdeksi kaikkien aikojen parhaista shadivavoista. Jari kuulemma tarvitsi vielä yhden lisää, eihän hänellä ollut niitä ennestään vasta kuin kolme kappaletta. 😀

Kun kalastusvälinehankinnat oli hoidettu alta pois oli aika siirtyä kalajuttujen puolelle. Jari kertion suunnitelleensa illaksi pientä pistoa lähivesille ja kerroin meillä olleen samoja ajatuksia jo koko aamupäivän. Niimpä sovimme treffit kolmeksi laiturille ja mukaan päätti lähteä myös pikkuveljeni Juuso sekä työkaverini Janne. Niimpä Niilo ja toinen Juuso jäivät pitämään myymälää pystyssä.

Vito + Lund -yhdistelmän startatessa myymälämme pihalta, olimme totutusti jo kolme varttia myöhässä. Kun saavuimme kalapaikoille, laskimme veneen vesille ja Pikkis hyppäsi kalastusaluksemme kyytiin. 20 minuuttia ajoa veneellä ja johan oltiinkin jo kalapaikoilla.

Tuttuun tyyliin ennen kuin olin edes saanut shadiä perukkeeni päähän kiinni, lensi Jannen reilu satagrammainen Snacky jo korkeassa kaaressa myötätuuleen. Jäin virittelemään myös Juuson vavan kuntoon opettaen hänelle samalla kumikalojen rigauksen saloja. Olisikohan ollut kolmas heitto, kun Janne jo repi vastaiskua. Hetken myöhemmin huuteli Janne jo haaviakin. Heitin vapani syrjään ja taitoin haavimme auki. Ekalla yrittämällä kala haavin pohjalle ja päälle Jannen tuuletukset. Nopeat yläfemmat ja kamera esiin. Illan ensimmäinen suurhauki oli veneessä!

Janne ja reilu kasi.

Pikkis ja Janne jatkoivat kalastelua samassa ankkurissa Snackejä uitellen yhden 8 grammaisen painonastan kera. Tämä painoitus tuntui uittavan viehettä sopivan syvällä, Lowrancen näyttäessä pari metriä vettä veneemme alle. Jatkaessamme Juuson kanssa hyrräkelatreeniä huomasimme Revo Toron kuitusiiman olevan rispaantunut. Annoin Juusolle oman settini käsiin ja menin Lundin keulaheittokannelle purkamaan siimaa kelalta. Pojat jatkoivat kalastelua veneen perässä.

Olisinkohan ehtinyt juuri ja juuri polvilleni siimasotkua selvittämään kun Pikkis jo vihjaisi hänellä olevan kalan kiinni maata järisyttävällä vastaiskullaan. ”Perus keskikarkeaa metrikalaa” kuului Jarin suusta kun hän kelaili kalaa kohti venettä. Tämän kalan kanssa ei haavia kasteltu, vaan kaivoin kameran nopeasti pulpetista esille ja räpsin menemään Pikkiksen nostaessa kalan vedestä kuvattavaksi. Kalaa ei jääty punnailemaan vaan se jatkoi saman tien takaisin kasvamaan.

Sain Nikonin Lundin sivupulpettiin ja siirryin takaisin keulaan siimasopan pariin. Taas maa järähti allani ja samainen Custom Predator taipui. Tällä kertaa siiman päässä tuntui jo olevan vähän aiempaa keskikarkeaa paremman kokoinen pötkö. Hetken päästä hypin jo perälaidoilla haavi kädessä Pikkiksen pumpatessa kalaa lähemmäs. Taas nappisuoritus allekirjoittaneelta ja lihava kala ykkösellä haaviin. Kalan irrotessa haavissa itestään, Pikkis kaivoi vaa’an esiin.

Diginäytölle ilmestyi reilun 12kg lukema – siitä haavin painon poistaessa päädyimme ristimään kalan 11,2:ksi. Hieno ja hyvin tankannut kala! Kamera taas esiin, pari kuvaa ja hauki takaisin veteen isosiskojensa luo.

Nyt rupesi jo omatkin kädet tärräämään kun syöksyin selvittämään siimasotkut loppuun. Solmin perukkeen päähän, löin vavan Juusolle käteen ja otin oman settini takaisin itselleni. Kiinnitin erikoisvärin ”snäki numero 11” Calcutasta lähtevän siima päähän kiinni ja ensimmäinen kalaheittoni oli toteutumassa. Latasin täysillä myötätuuleen, snäki syöksyi rakettina ilmaan ja NAPS! Juuson kaikessa hiljaisuudessa aiheuttama heittojumi tuli kelalta esiin ja erikoisvärin Snacky lensi nätissä kaaressa ennätyspituuksille. Parikolme kirosanaa sekä vielä muutama päälle ja uutta settiä Lundin vapalaatikosta esiin.

Saimme vielä muutamat pienet kalat samoilta paikoilta, Juusokin rikkoi oman enkkansa komealla vitosen kalalla. Päätimme kuitenkin vaihtaa paikkaa. Istuimme alas ja lähdimme ajamaan kahva punaisena uusille mestoille.

Siirtyminen uusille pelipaikoille oli kuitenkin virhe. Saimme taukoamattoman heittelyn palkinnoksi muutamat pikkukalat ja ilta alkoi jo aavistuksen hämärtyä. Päätimme huristaa takaisin samaan hotspottiin, muutaman minuutin ajon jälkeen olimmekin taas tutuilla mestoilla.

Kala ei tuntunut enää olevan aktiivinen. Heitimme varmaan vartin tyhjää, kunnes Juuso kiljaisi. Juusolla todella söi ja hyvät pyörteet näkyivät pinnassa! Pieni ralli kalan kanssa ja taas tein nappi haavitsemisen 😉 Läski kala oli haavissa ja Juuson hymy korvissa. Jo toinen enkan rikkominen samalle illalle ja tällä kertaa oikein kunnolla. Puntari kiinni taitettavaan haaviin ja nopea punnitus. Tämä kalakin ristittiin kerhokalaksi, painon asettuessa 10,1 kilon kohdalle. Kunnon tuuletukset ja Nikon taas laulamaan sarjatulta.

Tähän oli hyvä lopettaa päivä ja lähteä tankkaamaan unta huomista työpäivää varten. Hienojen kalakuvien lisäksi päivästä jäi mieleen etenkin Snackbaitsin painonastojen näppäryys sekä muutenkin Snackyen hyvä suoriutuminen monipuolisessa kalastuksessa. Soveltuu ehdottomasti niin kaislikkojen heittämiseen kuin myöskin syvänteiden koluamiseen. Ruoto suosittelee!

Teksti ja kuvat, Joonas / Ruoto

Juuso ja uusi 10,1 enkkakala.

Parin minuutin suostuttelun jälkeen Juusokin uskalsi nostaa suurhauen kuvattavaksi asti.