Nymfikalastus tai  ”larvastus” jona suomalaiset sen tuntevat on luultavasti tehokkain koskikalastusmenetelmä. Varmasti kaikki koskikalastajat harrastavat tai ovat vähintään nähneet tätä jo todella pitkään käytettyä perhokalastuksen alamuotoa. Tämä on tekniikka jossa ongitaan yleisesti vavanmittaisella siimalla, painotetuilla pienillä perhoilla, larvoilla, nymfeillä tai pupilla.

Vuosien saatossa tästä yhdestä tekniikasta on kehittynyt useita eri variaatioita. Tässä tekstissä käsittelen omaa kalastustani sekä käyttämääni tekniikkaa/tekniikoita. Alla listattuna muutamia nymfikalastuksessa käytettäviä termejä sekä nimityksiä.

Puolastus, (polish style):  Ensimmäinen tekniikka josta kaikki alkoi, kaikkien tuntema larvastus. 

Pocket-kalastus: Ongitaan alavirrasta ylävirtaan tarkoin heitoin kiven takusia, sekä muita vaikeasti kalastettavia alueita.

Ranskalaistyyli, (French style): Kalastetaan pitkillä erikoisvalmisteisilla kartioperukkeilla sekä värisillä indikaattorisiimoilla, mahdollistaa suurien alueiden tarkan kalastamisen kaloja säikyttämättä. 

Espanjalaistyyli (spanish style): Kalastetaan kuin ranskalais tekniikassa käyttäen erikoisvalmistettuja siima spiraali indikaattoreita sekä erittäin pieniä nymfejä.

Oma nymfikalastukseni

Nymfikalastus on joillekin hieman vieras alue ja sitä ei pidetä perhokalastuksena juuri lainkaan. Itse aloitin perhokalastuksen jotakuinkin 15 vuotta sitten. Ensimmäiset perhot olivat juurikin näitä larvoja sekä nymfejä ja kyseinen tekniikka vei kyllä meikäläisen täysin mukana. 15 vuotta kyseistä kalastus muotoa takana ja missään vaiheessa ei ole kyllästymisen merkkejä ollut!

Nymfikalastus on omasta mielestäni  se perhokalastuksen ”extremelaji”. Mikäli tätä tekniikkaa haluaa harrastaa tehokkaasti, saa varautua lukuisiin uintiretkiin sekä erinäisiin vaaratilanteisiin. Ehkäpä se tässä on juuri se mikä kiehtoo, ainakin itseä. Uintireissuja, lipsahduksia ja vaarallisia tilanteita kuitenkin kompensoi kalamäärät joita tällä tekniikalla on mahdollista saada.

Käyttämistäni tekniikoista tehokkaimmaksi on vakiintunut tämä ranskalaisten käyttämä tekniikka. Kyseisen tekniikan ovat kehittänee ranskalaiset, kuten jo nimestäkin voi sen havaita. Tekniikkaa pyrittiin varjelemaan pitkään ranskalaisten kilpakalastajien parissa, eikä siitä haluttu hiiskua muille maille.

Nykyään tämä tekniikka on levinnyt ympäri maailmaa, jopa tänne kylmään pohjolaan. Itse kuulin/luin tästä mystisestä kalastusmuodosta joskus 2000-luvun alussa ja lähdin miettimään miten, missä ja milloin tätä tulisi käyttää.

Tekniikkana tämä tyyli on melko haastava ja vaatii jonkin verran totuttelua ennen kuin se luonnistuu. Perhot on melko helppo saada tarjottua virtaan, mutta niiden uittaminen kalastavasti vaatii joitain kalastuskertoja, mutta kaikki on opittavissa.

Ideana on että käytetään suhteellisen pitkiä vapoja, 10-11 jalkaisia keskinopeita tai nopeita vapoja.

Heittosiiman merkitys tässä kalastus muodossa on olematon, koska heittosiiman kärkeen liitetään solmulla pitkä kartioperuke ”french leader”. Perukkeen pituus on yleisesti 6-9 metriä, rakenteeltaan se on  voimakkaasti kartioitu, tyviosa on 0.70-0.60 mm ja kärki 0.30-0.16 mm. Tämän kartioperukkeen kärkeen liitetään solmulla vielä värikäs indikaattori  joka on valmistettu monofiilistä tai dacronista. Indikaattorin pituus noin 40-20cm, jonka kärkeen voi tehdä pienen lenkin itse kalastusperuketta varten jossa ovat perhot.

Koko paketti muotoutuu siis pitkästä perukkeesta (french leader), indikaattorista sekä kalastusperukkeesta.

Mikä idea on käyttää tätä pitkää peruketta?

Kun otetaan pitkä kevyt perhovapa ja sillä lingotaan tämä paketti 5-10 metrin päähän, niin kevyt kartioperuke pystytään pitämään ilmassa pitkän vavan ansiosta. Ainut osa joka on vedessä on kalastusperuke jossa perhot ovat sekä osa indikaattorista, yleisesti n. puolet. Näin pystytään onkimaan tehokkaasti kauempaa säikyttämättä mahdollisia kaloja, sekä perhot ovat helpompi uittaa vapaasti virran mukana. Kyseisellä tekniikalla kalastaessa tärpit ja jopa pienet pohja raapaisutkin välittyvät kalastajan sormille välittömästi kartioperukkeen ansiosta, vaikka perhot ovat parhaillaan 10 metrin päässä kalastajasta. Tosin tätä tuntumaa pitää harjoitella, kunnes kaikki pienetkin ”värähdykset” oppii tuntemaan.

Jos tätä yrittää harjoittaa tehokkaasti normaalilla heittosiimalla niin maksimi kalastusetäisyys on noin 3 metriä. Vapa ei jaksa kannatella heittosiimaa veden yllä  ja perhojen vapaa uittaminen virrassa on erittäin vaikeaa, koska heittosiima koskettaa virtaa jolloin virta vie perhoja ei halutulla tavalla ja tärpit jää usein huomaamatta. 

Perhot

Kun puhutaan nymfikalastuksesta, niin eri tyyliset pohjahöttiäisjäljitelmät näyttelevät tietysti pääosaa.

Perhoista toimivimmat ovat itsellä olleet

– Ruskeat sekä oliivit larvat  10-16# koukuissa, kuulapäillä sekä lyijyllä painotettuina

– Perusnymfit, PT, Hares Ear, sekä erityyliset muovinauhoista sidotut nymfit 10-18# koukuissa kuulilla sekä lyijyllä painotettuina.

Mitään ihmeperhoja ei kannata uhrata. Itselläni parhailla reissuilla rasiat tyhjenevät 30-60 perhon verran eli käytä ns. minuuttiperhoja, sillä yleensä perhon käyttöikä kulkee käsikädessä sen valmistus ajan kanssa.

Tarvittavat välineet

Tässä vielä tarkka lista mitä tarvitset kun lähdet harjoittamaan tätä tehokalastusta.

– Perhovapa 10-11.5 ft luokassa 1-4#.

– Ranskalaisperuke, joko ihan french leader tai sitten lohen kalastuksessa käytettävä  20-25 jalkainen kartio.

– Indikaattori siimaa, joko värillistä monofiilia tai vaikka pohjasiimana käytettävää dacronia.

– Peruke siimoja, 0.25-0.10mm.

– Paljon perhoja.

– Pitävät kahluukengät.

– HYVÄ TAPATURMA VAKUUTUS, jos olet yhtä kahjo kahlaamaan kuin minä 😀

Lopuksi vielä, mikäli olet aivan pihalla mitä tämä kirjoittamani ranskalaisnymfilarvastus on, niin perus larvastusta, mutta sillä pyritään ulottuvuuteen ja virtaveden täydelliseen haravointiin. Tällä tekniikalla tarjoat perhot niihin vaikeampiinkin paikkoihin mihin et muilla tekniikoilla pysty.

Kireitä siimoja ja turvallista harjoittelua,

Mikko ”rysä” Räsänen

Fly Fishing Club Jyväskylä